10 vko!

Meidän pikku rinsessa täytti eilen 10 vkoa! Kyllä sillä onkin hieman jalat venähtäneet, kun kattelee noita aikaisempia kuvia. Eihän sitä muuten huomaa, kun näkee joka päivä. Rokotusaikakin on jo varattu kahden viikon päästä ja matokuuri on käynnissä.

"Miä oon jo iso tyttö!"

Minulla oli poikkeuksellisesti tällä viikolla kaksi arkivapaata ja kolme iltavuoroa. Hieman jännitti miten Toni pärjäisi tuon riiviön kanssa ja annoinkin paljon vinkkejä miten pitää pentu tyytyväisenä. Tokihan Toni on ollut koko ajan arjessa mukana, mutta minä olen kuitenkin vastanut puuhastelusta ja ulkoilusta. Hienon "pelle-pukunsa" ansiosta Liz pärjää hyvin jopa tunnin ulkona pomppien lähimetsässä tai -pellolla. No, Toni ei kuitenkaan ollut "jaksanut" laittaa pukua päälle, joten ulkoilu jäi hyvin vähäiseksi ettei Lissulle tulisi kylmä. Se kostautui sitten sisällä! Neiti veti semmoista rallia kotona ja ärisi ja murisi leluille, pureskeli kaikkea kiellettyä (kuten Tonia). "Iltakerhossa" olikin ollut niin mukavaa, että väsyhän iski siinä 3-4 tunnin jälkeen, eli juuri sopivasti kun äiti tuli kotiin :).

Äidin pikku enkeli!

Tiistain olinkin onneksi kotona, joten tilanne normalisoitui, mutta keskiviikkona, eli eilen jännitti todella paljon jättää pentu kotiin ja lähteä töihin. Ensinäkin, Liz olisi ensimmäistä kertaa yksin n. 5 tuntia putkeen, ja toiseksi, mikä energia määrä sillä olisikaan purettavanaan tuon viisituntisen jälkeen! Malttamattomana katselin kelloa töissä ja mietin miten oma pikkuinen pärjäsi kotona. Klo 17 en enää jaksanut odottaa vaan soitin Tonille. Hieman ärtynyt/väsynyt ääni vastasi ja kertoi että Liz oli pitänyt pienet bileet omassa yksiössään: oli ensin nähtävästi leikkinyt pallon kanssa, joka oli sitten tippunut vesikulhoon ja jonka jälkeen oli lotrattu vedellä OIKEIN KUNNOLLA. Hajusta päätellen oli muutama pisukin päässyt samaan lammikkoon hesarien päälle ja kun Toni oli tullut kotiin, oli neiti istunut tyytyväisenä vesi-pissa-hesaripaperimössö sekoituksessa ja heiluttanut häntäänsä. Huoh! Ei ollut helppoa keksittyä työhön loppuiltana... Kotiinpäästyä sain kuitenkin kuulla että ilta oli mennyt ihan ok. Liz oli toki ollut villi, mutta ei niin pirullinen vaan leikkinyt lähinnä leluillaan.

Söpöstelyä kesken lumileikkien

Leikkimistä vetolelulla ollaan edelleen jatkettu päivittäin, sekä ulkona että sisällä. Tänään Liz jopa itse vaati ensimmäistä kertaa vetoleikkiä hyppimällä ja näykkimällä hanskojani! Laitoin kädet rinnalle ristiin ettei ylettyisi niihin ja rauhoituttuaan otin vetolelun esiin taskusta. Kovasti yrittää vielä hyökätä ranteeseen kiinni, kun vedän vetolelua pitkin maata. Takin hihaankin on aika kiva hyökätä vetolelun sijasta kiinni.

Suureksi kauhukseni Liz näyttää myös alkumerkkejä autojen taka-ajamiseen. Se ei kyttää niitä ja välillä näyttäisi jopa pelkäävän jonkin verrran kun auto ajaa ohi, mutta eilen ja tänään otti selvästi muutaman laukka-askeleen auton perään kun auto oli ohittanut meidät. Täytyykin ottaa tämä tosi vakavasti ja alkaa namittamaan kunnolla kun yksittäiset autot ajavat ohi!

Kotona ollan edelleen "treenattu" samoja perusjuttuja kuten sivulletuloa, seuraamista namilla imuttaen, parin sekunnin odottamista ja kontaktia. Eilen otin myös uutena juttuna/temppuna pyörimiset molempiin suuntiin (agilityä ajatellen) ja pujottelua jalkojen välistä (just for fun!). Ja pikkuinen on edelleen tosi keskittynyt ja innoissaan pienistä treenisessioista :).

Ja vielä kasvukuvat kehiin. Kylläpäs oli taas vaikeata saada tuo seisontakuva!

Leikkiä, leikkiä

Aamulla olikin patterit ladattu (Lizzulla) ja lähdimme jo ennen kahdeksaa ulos metsään. Super-sukka oli tietenkin mukana :) ja kun Liz oli päästänyt isoimmat höyryt houkuttelin sitä tarttumaan kiinni sukkaan. Ja sehän tarttui heti ja hienosti! Annoin Lizzun voittaa kun veti hyvin ja rupesin juoksemaan toiseen suuntaan, ettei Liz lähtisi saaliinsa kanssa karkuun. No, sehän seurasi heti mua, tiputti kuitenkin sukan ja tarrasi reiteen kiinni :). En siis juoksut enää karkuun vaan leikittiin siinä paikallaan ja annoin Liz'n olla se aktiivinen puoli. Hyvin pysyi mun lähellä silti! Ei tarvinut kauan leikkiä kun Liz alkoi pöristä ja oli selvästi menossa hieman ylikierroksille (yritti myös näykkiä käsiä). Vaihdoin siis sukan namiin ja Liz rauhoittui HETI! Hieno typy! Mitäs tästä opimme?! Juu, Liz leikkii kyllä ulkonakin kanssani, mutta sen täytyy olla vapaana eikä sillä saa olla pukua päällä. Myöskään häiriötekiöitä ei saa olla liikaa, sillä ne sekoittavat pienen pennun pään! Tyhmä minä kun en tajunut tätä aikaisemmin :)! Leikimme myös päivälenkillä ja hyvin meni :).

Illemmalla vedettiin myös hieman sisällä, jolloin ei ollut mitään valiä minkä lelun tai esineen otin käteeni, Liz hyökkäsi heti kiinni! Vetohalukkuudessa oli kuitenkin eroja: tarttui ja veti paremmin pehmeitä esineitä.

Täytyy siis leikkiessä muistaa:
- leikkiä vain tosi mukavilla esineillä ulkona (Lizzun top3: sukka, fleece kaulaliina, hanska)
- pitää Liz vapaana
- ei liikaa häiriötekiöitä (toki myöhemmin lisätä näitä)
- etten leikitä liikaa (menee ylikierroksille)
- sisällä leikkiä myös vaikeammilla esineillä ja vaihdella näitä paljon

Illalla kävimme kävelemässä Järvenpään keskustassa. Aluksi kuului pientä piippausta mutta Liz käveli kuitenkin koko ajan määrätietoisesti hieman meidän edellä. 5 min kuluttua neiti kulki kuin vanha tekijä "kaupungilla". Hieman Lizzua ihmetytti, mikseivät kaikki ihmiset pysähtyneet silittelemään ja ihastelemaan häntä :). Ohitimme myös muutaman pyöräiliän hienosti! Ei voi muuta sanoa kuin LOISTO TYYPPI!

Jotain mietittävää...

Aaamupäivällä kävimme kaverini ja Fanny-bernin kanssa läheisellä pellolla kävelemässä, tai koirathan juoksivat :). Muutama tunti myöhemmin treffasimme Johannan, Mirjan ja tietty Gemin ja veli Hugon Malminkartanossa ja hieman epäilytti miten kauan Liz jaksaisi. Noh...jaksoi ERITTÄIN hyvin! Kameraa ei ollut mukana, mutta eiköhän jokunen niistä Johannan 200 ottamasta kuvasta onnistunut ;). Taas Liz sai peuhata ja vähän ärhennellä veikan kanssa, kun me ihmiset vaihdeltiin kuulumisia. Käytin tietenkin tilanteen hyväksi ja kyselin kaikkea mahdollista :). Uutena bc:n omistajana sitä tuntee välillä itsensä täysin urpoksi; ihan kuin olisi taas keltanokka näissä koirahommissa eikä tiedä mistään mitään! En haluaisi "pilata" tätä mahtavaa, ihanaa pentua. Enkä nyt (edellenkään) puhu titteleistä ja menestyksestä, vaan perus ominaisuuksista jotka vaikuttavat koulutettavuuteen. Toki koulutettavuus koostuu paljolti geeneistä, mutta minun mielestä siihen vaikuttaa myös paljon pentuajan kokemukset ja pohjatyö. Esim. leikkimisen merkityksen olen saanut huomata Lyydin kanssa. Koira joka ei syty kunnolla saalis- tai vetoleikistä, vaan on enemmänkin nami-motivoitavissa, on vaikeampi kouluttaa vauhdikkaisiin tehtäviin. Tänään otin sitten Johannan ja Mirjan kanssa puheeksi Liz'n leikkimisen. Tyttö ei nimittäin oikein leiki kanssani ulkona ja olen näin ollen käyttänyt namia ulkona (esim. luoksetulon palkkauksessa, ihmisten ohituksessa). Mutenkin Liz enemmän kanniskelee leluja kotona ja pureskelee niitä, kuin toisi niitä minulle vedettäväksi (no, tämä nyt taitaa olla normaalia pennun käyttäytymistä, ettei ihanaa arretta vain vietäisi pois). Liz ei myöskään vielä ole "syttynyt" kunnolla vetoleikkeihin, vaan vetää hieman löysästi (omasta mielestäni, Toni ei allekirjoita tätä). Ja juu, ollaan joka päivä leikitty sisällä ja olen antanut Lizzun voittaa helposti ja kyllähän se leikkiikin. Ei vain niin tosissaan. Ja sitten Johanna todisti nämä sanat täysin vääräksi tänään... :). Minulla oli yksi Lizzun lempi vetoleluista (sukka) mukanani ja Johannan ei tarvinnut kuin vähän juosta karkuun, heiluttaa sukkaa ja Liz tarrasi sukasta kiinni ja taisteli hienosti niinkin pieneksi! Seurasin touhua hämmästyneenä, nolona ja ylpeänä (Lizzusta)...

Nyt illalla olenkin halunut kokeilla lekkimistä, ainoa vain että Liz on niin väsynyt :). Se on nukkunut tunnin pätkissä klo 16.30 ja 21 välillä, heräillyt hieman seurustellaakseen, mutta leikkiminen (lelujen pureskelu) on ollut hyvin pientä eikä riehumista ole ollut ollenkaan! Yhteisleikit siirrettävä siis huomiseen. Olemmekin kuunnelleet hyvää muusiikkia ja viettäneet oikean "musimusi"-illan kahdestaan :). Ja selkä hajoo, kun olen maannut lattialla niin kauan...

Ai niin, tehtiinhän me pieni paikallaoloharjoitus istuen. Kävelin muutaman askeleen taaksepäin ja palasin heti palkkaamaan. Tein saman sivuille ja hyvin meni :)!

9 viikkoa!

9-viikkoa täynnä, tai itseasiassa jo eilen. Tässä 9-viikkois kuvat. Yritän muistaa ottaa joka viikko kuvan tämän saman telineen kanssa, niin olisi helpompi seurata kasvua. Harmi etten tajunnut aikaisemmin :(

Lokki keittiössä. Nirsoiluajat ovat kaukana... Jos Liz'n veli komentaa kotona että "leiki mun kaa!", niin Liz komentaa vain "syötä mua!", myös ruokaikojen välissä!

Tänään kokeiltiin myös hieman maahanmenoa (Sorry Johanna! En malttanut odottaa :)). Aluksi vain peruuteltiin, kun laitoin namin etutassujen väliin, mutta kun lopulta hiffasi idean ei tämä enää tuottanut ongelmaa! Fiksu tyttö!

Yksin kotona

Onpa vaikeata päivitellä tätä blogia, kun en ole vapaalla. Illat menee ihan pennun kanssa ja tuntuu ettei sitä pysty/uskalla hetkeksikään jättää yksin ;)

Loma siis loppui sunnuntaina joten Liz on ollut jo kolme päivää yksin. Onneksi "mummi" on käynyt moikkaamassa pikkuista keskellä päivää ja antamassa ruoan :). Ja minähän olen vain klo 8-14 töissä, eli ei mitään hirveän pitkiä aikoja joudu olemaan yksin. Hyvin on mennyt, kun olen herännyt klo 5.30 ja leikittänyt kunnolla, niin 7.30, kun lähdemme töihin, jää Liz oikein mielellään puuhastelemaan konginsa kanssa ja nukahtaakin varmaan aika nopeasti! Tänään oli kuitenkin tylsistyminen iskenyt iltapäivällä, sillä klo 12 ja 15 välillä oli lattialla olevat sanomalehdet "luettu" OIKEIN kunnolla sekä peti ole pedattu moneen otteeseen...

Liz sai myös hienon lahjan tänään mummilta: ulkoilupuvun, missä on hihat ja kaikki! Kiitos siitä! Se on tosi hieno ja lämmin (kudottu villalangasta). Siinä on harmaat hihat ja toinen puoli on musta ja toinen räikeen raidallinen :). Yritän saada otettua kuvia myöhemmin (patterit loppu kamerasta). Kävimmekin jo koeajamassa uuden puvun ulkona. Hieman protestointia oli ilmassa! Liz itki ja istui vain enimmäkseen aluksi, mutta lopuksi teki jopa tarpeensa puku päällä! Pikku hiljaa :).

Tänään kävelimme myös junalaiturimme päästä päähän ja ihmettelimme siis ihan läheltä ohikulkevia junia ja ihmisiä. Liz ei voinut ymmärtää miksi ihmiset eivät pysähtyneet moikkaamaan sitä. Namilla sain kuitenkin houkuteltua sen mukaani. Täytyykin tehdä enemmän tämmöisiä "treenejä"! Mikä myös jäi mieleen, että junat eivät päivällä pelottaneet ollenkaan, vaikka olimme ihan vieressä, mutta nyt iltalenkillä Liz pelästyi junaa, vaikka olimme ehkä 100 m asemalta! Toisaalta, nyt illalla oli muuten ihan hiljaista ja päivällä ihmismassa ja yleinen hälinä ehkä hämäsi pentua...tai mene ja tiedä!

Mökillä

Perjantai illalla suunnattiin nokka kohti Kangasniemeä, missä vanhempieni mökki sijaitsee. Lyydi ja vanhempani liittyivät seuraan lauantaina. Liz oli tosi reipas ja häntä pystyssä tutki kaikki paikat. Lyydiin kanssa asiat edistyivät ihan kivasti: Lyydi uskalsi jopa pariin otteeseen hieman komentaa ;). Mutta kyllä se Liz sai kiusatakin aika kunnolla ennen kuin Lyydi murahti. Ihme kyllä, ruokakuppiin Liz sai kyllä tulla (tai toki Lyydi toivoi etteti olisi tullut, hotki kahta kauhemmin, muttei sanonut mitään). Välillä jouduin menemään koirien väliin, ennen kuin meno olisi mennyt liian törkeäksi. Lyydi ei kuitenkaan tarvinnut missään vaiheessa varsinaista "pelastusta", mistä olen erittäin tyytyväinen. Ehkä se siitä :)



Yök! Lyydi käänsi enimmäkseen päänäs pois kun Liz tuli liian lähelle. Eipä paljon eleet vaikuttaneet pennun käyttäytymiseen...



Askartelin Lizzulle myös pienen "Batman-viitan" ennen lähtöä, ettei ihan paleltuisi. Ihme kyllä ei yhtään protestoinut, niin kuin kaikkeen muuhun uuteen :). Viitan avulla viihdyttiin kauankin ulkona (-10 C). Liz löysi myös uuden harrastuksen: lintu-bongauksen :)

Etsi pieni bordercollie kuvasta! Kesken saunalämmityksen tuli väsy, joten luovuin takistani ja laitoin sen lattialle patterin eteen (saunamökki oli siinä vaiheessa vielä kylmä). Pikkuinenhan sukelsi sinne suoraan tyytyväisenä :), on kuitenkin tottunut oleilee takkini sisällä kylillä.

Nyt täällä kotona makaa väsynyt pieni bc:n alku rankan viikonlopun jälkeen :)

Sittenkin kuvia pentutreffeiltä

Laittelen sittenkin muutaman sinertävän kuvan pentutreffeiltä. Tuskin niitä ohjelmia tulee jonkin aikaan vielä koneelle... :)

Tässä kaksi riitapukaria: Noppa (vas.) ja Liz. Äippää ei kiinnosta :)

Supersuloinen Noppa :)!

Ja taas Liz ja Noppa.

JEE! Kylläpäs oli kivaa nähdä sisaruksiaan!

Liz kävi varkaissa pesuhuoneessa ja löysi iki-ihanan lelun: pesupallon :). Sen kanssa Liz palloitteli eilen illalla ja tänään päivällä vaikka kuinka kauan! Välillä kanteli sitä niin, että näytti kuin sillä olisi vappu-nenä :)

Liz oli saanut joululahjaksi valkoisen karvataljan. Heti ekana päivänä tyttö kuitenkin tappoi taljaa siihen malliin että hermot meni! Se otettiin siis pois. Liz sai sen nyt kuitenkin takaisin. Katsotaan kuinka pitkäksi aikaan :). Suloinen se ainakin on, nyt kun huomasi että sen päällähän voi nukkua!

Lis = Lutka!

Olemme kuulemma nimenneet pikkuisemme ihan väärin, tai ainakin hieman ronskisti. Kävin eilen nopeasti työpaikan kautta näyttämässä pentua ja eestiläinen työkaverini valaisi minua että Liz tarkoittaa eestiksi "lutkaa", tosin S:llä kirjoitettuna. No voi ku "kiva" :( ! Yritä nyt sitten keksiä joku vastaus tuohon... Onneksi Liz on kuitenkin aika tavallinen kutsumanimi ja lyhennys Elizabethistä. Kuitenkin...

Ennen työpaikkakierrosta kävimme pentutreffeillä. Että oli kivaa, sekä emännän että Lizzun mielestä! Kovasti sisarukset ärhenteli vielä toisilleen, mutta emä Gemille oltiin kilttejä. Ihme kyllä Liz ei kertaakaan yrittänyt maitobaarille, jota Noppa teki (ja sai kyllä kyytiä siitä). Kuvia en viitti vielä laittaa, kun niitä pitäisi ensin hieman käsitellä Photo Shopilla, mutta sitä ei ole vielä asennettu uuteen koneeseemme. Kuvia siis myöhemmin.

Jaahas, pikkuinen näyttikin heräävän. Täytyy lopettaa, sen kun on pakko nakerrella ihan kaikkea...

Pikku-piru!

Eilen sai Liz tutustua kaverini yli-kilttiin berninpaimenkoiraan, Fannyyn. Sama kaava toistui kuten Lyydinkin kanssa: ensin hieman ihmeteltiin (ehkä jopa pelättiin), sitten haisteltiin ja lopulta räksytettiin ja näykkäiltiin. Huoh! Fanny ei moisesta tykänyt ja käyttäytyi kuin Lyydi: juoksi karkuun. Lopuksi jouduin jopa kieltää Liz'iä ankarasti, sillä se rupesi vaanimaan Fannya ja lopulta hyökkäsi aina kauhealla mörinällä kimppuun. Aargh!

Fanny piti lopuksi kunnon hajurakoa Lizzuun.

Nyt pitäisi löytää kiltti koira-kaveri, joka kuitenkin osaisi sanoa Liz'lle takaisin ja näyttää miten vieraita koiria kohden käyttäydytään. Ihmisiä kohti Liz on koko ajan ollut erittäin kiltti, ehkä jopa hieman mielistelevä.

Kun Liz väsähti uskalsi Fannykin hieman lähemmäksi. Ihana ilme F:llä :). Taustalla Liz'n suosikki, marsu-pehmolelu.

Pikku-pirun työssä sitä väsyy nopeasti...

...jopa niin nopeasti että unohtaa syödä puruluun loppuun.

Iltäpäivällä on luvassa treffit Liz'n kahden sisarusten, Nopan ja Hugon, kanssa ja toki äiti-Gemkin on paikalla. Ehkä äippä laittaa Liz'n ruotuun (toivottavasti!).

"Mie oon kova mimmi!"

Eilen oli siis ohjelmassa käynti Vantaalla vanhempieni luona, tapaamassa Lyydiä. Kuvittelimme että Lyydiä ei voisi vähempää kiinnostaa pieni pallero, mutta väärin meni...

Liz odotti aluksi autossa kun minä ja Toni tervehdimme Lyydiä. Se on aina kovin innokas nähdessään meidät ja sai näin rauhoittua ennen kuin esittelisimme sen Liz'lle. Hetken kuluttua avasin auton oven ottaakseni Liz'n autosta, enkä huomannut että Lyydi jo tunki nokkaansa auton sisälle. Se riemastui aivan suunnattomasti pienestä otuksesta, eikä kova hännänheilutus enää riittänyt, vaan koko koira twistasi :). Liz oli hieman hämillään innokkaasta kaverista joten se sai pysyä sylissä jonkun aikaa. Lyydi sai sitten haistella Liz'n takapäätä että rauhoittuisi hiukan. Turha luulo. Lyydi sai siis hihnan kaulaansa ja Liz pääsi haistelemaan pihaa. Eikä siinä sitten kauan mennyt kun Liz keräsi rohkeutensa ja tuli haistelemaan itsekseen Lyydiä ja jonkun ajan kuluttua jo hyppi edestakas haukkuen ja pyytämään Lyydiä leikkiin. No Lyydihän tästä riemastui, vastasi kutsuun heittämällä eturuumiinsa maahaan ja päästämällä yhden kovan ja möreän haukahduksen. Se ei ollut pikku neidistä yhtään hauskaa ja korvat luimussa tuli meidän luo turvaan.

Menimme sitten sisätiloihin, Lyydi edelleen hihnassa, ja Liz lähti häntä pystyssä tutkimaan paikkoja, kun huomasi ettei Lyydi seuraa. Paikat oli nopeasti tutkittu ja sen jälkeen oli seurustelun vuoro. Liz kävi uudestaan moikkaamaan kaikki ihmiset ja uskaltautui taas tekemään tuttavuutta Lyydin kanssa. Lyydi oli sisälle päästyään rauhallisempi ja uskallsimme päästää sen vapaaksi. Se oli kuitenkin koko ajan käskyn alla. Lyydi oli hieman huolissaan kaikista leluistaan, joita Liz innoissaan tappoi ja kantoi "turvaan". Ei kuitenkaan sanonut pikkuiselle mitään, katseli vain harmissaan sen menoa ja meitä.

Tytöt yrittivät aina välillä leikkiä, mutta Lyydiä oli koko ajan rauhoiteltava, sillä se käyttää leikkiessään niin paljon tassuja. Lyydin ei tarvinnut kuin kerran läppäistä tassulla ja Liz meni jo mukkelis-makkelis. Mutta se ei Lizzukkaa haitannut! Itse asiassa pikkuinen innostui vain enemmän ja enemmän, ja lopulta se räksytti kuin pikku rakki Lyydin vierellä ja hyökkäili sitä kohti, näykäten milloin mistäkin. Kehtasi vielä muristakin ärhäkästi! En tiedä johtuiko se alun käskyn alla olemisesta vai Liz'n yhtäkkisestä röyhkeydestä, mutta Lyydi ei ärähtänyt kertaakaan. Se vain käveli pois joka kerta (lopulta melkein juoksi). Jouduimme siis loppujen lopuksi puolustamaan Lyydiä pikku-pedolta!

"Vuh, vuh!"

"Apua, pelasta mut!"

Loppu illan kotona Liz oli niin kiltti ja rauhallinen: oikea enkeli! Yleensä pahimmat hepulit ovat juuri siinä klo 20-21. Autoilukin sujui jo suht mallikkaasti kotia päin. Vain muutama jodlaus ja pikku piipitys. Kyllä se siitä!

Liz'n korvat ovat muuten ruvenneet nousemaan :). Ensin vain toinen korva ja nyt molemmat korvat törröttävät sivulle ;). Suloinen enkelini! Tässä todistusaineistoa!:


Tässä vielä tämän aamuinen kuva takapihalta. Lizzukan mielestä on tosi kivaa "varastaa" mamman hanska, juosta ensin ympäri pihaa se suussaan, sitten hyökkäillä sitä kohti "myyränhyppyjen" kera ja lopuksi vielä tapporavistaa se kuoliaaksi. Mikähän noissa hanskoissa oikein on? Kaikkien koiriemme mielestä hanskat ovat aina voittaneet omat lelut.

Mainittakoon vielä että Liz on alkanut reagoimaan jo nimeensäkin!! Noh, toisaalta se kyllä reagoi "mammanpikkukultamussukka"-nimeenkin, kunhan sen vain sanoo oikeaan äänen sävyyn ;)

Menoa ja meininkiä

Viikonloppu takana ja taas paljon uusia kokemuksia.



Hihna kävely menee jo varsin mallikkaasti. Liz on aivan innoissaan kun suunnistamme kohti etuovea. Ja niin reippaasti lähtee häntä pystyssä ulos ovesta ja parkkipaikalle. Olemme myös käyneet pariin otteeseen metsässä. Se on neidin mielestä ihan huippua! Yksin se ei uskalla pitkälle mennä, vaan tarkkailee koko ajan missä itse liikun. Metsässä on myös hyvä treenata luoksetuloa, ja Liz tuleekin aina vihellyksestä niin nopeasti kuin pikku jaloistaansa päsee. Vieraat ihmiset ja koirat (läheltä kulkevat) ollaan ohitettu sylissä. Ne hieman ihmetyttää, mutta ei pelota. Yleensä alkaa kunnon hännän heilutus kun ohikulkeva ihminen kävelee jo poispäin.

Eilen leikattiin myös kynnet jauhelihan avulla ja samaan syssyyn, kun neitiä kerran hieman väsytti ja kynsienleikkuu meni niin hienosti, tutustuttiin myös harjaan ja pölynimuriin. No problem! Autoilu on Liz'n mielestä kuitenkin tosi mälsää. Itku ja huuto ei meinaa loppua millään. Täytyykin ottaa projektiksi autoilla hieman joka päivä.



Kontaktia ollaan myös hieman treenattu ja tajusi kyllä heti idean (no, tätä on kai hieman treenattukin kasvattajan luona...). Olen siis kyykyssä molemmat kädet ylhäällä sivuilla ja molemmissa namit. Heti kun pentu on "luopunut" namista ja katsonut silmiini olen palkannut. Nyt ei edes yritä katsoa käsiäni vaan tapittaa vain silmiin ;). Taitava pikkuinen! Ollaan myös huijattu vierailioita miten Liz muka osaa ja istua käskystä. Sillä on aina tapana istahtaa eteeni kun pidän namia kädessä ja jos onnistun sanomaan "Istu!" oikeaan aikaan, näyttää se ihan siltä kuin se osaisi käskyn :).


"Mitäs sitten tehtäisi?":

Illalla olisi tarkoitus mennä katsomaan Lyydi-kultsua vanhempieni luo. Saas nähdä kuinka käy... :)

"Ottakaa sitten paljon kuvia!"

No juu... Pennun kuvaaminen ei ole niin helppoa. Kyllähän minä niitä kuvia räpsin, mutta kun kamera tarkentaa 1-2 sekunttia, niin siinä ajassa Liz ehtii jo vaikka minne.

Ja noita otoksia riittää... Tässä poseerauskuvan ottamisen tulos :). Kameran nauha roikkui siinä edessä niin houkuttelevasti...

Tänään ollaan treenattu kaulapannan pitoa ja ai että sitä protestin määrää ja laatua! Liz laukkasi ympäri kämppää itkien ja huutaen, välillä tehtiin kuperkeikkoja ja tietenkin rapsuteltiin niin pirusti. Tyhmä mamma! Pari tuntia neiti jaksoi showta, sitten patteritkin jo loppuivat ja nukuttiin seuraavat pari tuntia.

Kun panta ei enää kiusannut, lähdimme Lizin kanssa lähimetsään ihmettelemään uusia paikkoja. Neiti oli NIIN reipas ja tutki innolla uudet asiat. Hieman menomatka sylissä kuitenkin jännitti, kun autoja ajoi ohi, ei mitään paniikkia kutenkaan. Pikkuinen meni tänään myös itse ensimmäistä kertaa häkkiin. Tähän asti olen aina siirtänyt sen sinne nukahdettuaan. Reipas Lizpetti :)!

Tänään ollaan myös saatu todistaa Lizzun pirullisia puolia... AUTS!

Korvatkin nousseet jo ihan mukavasti :). Nojoo, toiveajattelua, mutta hauska kuva silti!

Tämmöinen meille sitten muutti ;)

...ja "tää" on AIVAN IHANA!!! Ja kuten blogi otsikkokin jo paljasti pikkuinen tuntee (tai tulevaisuudessa ainakin) nimen Liz. Virallisemmin neiti on Mithrandir Blizz ja muutti eilen meidän iloksemme Espoosta. Ensimmäinen yö meni hyvin; mitä nyt heräiltiin kerran tunnissa :). Mutta kun Liz oli päässyt pihalle pissalle, jatkoi se heti uniaan sisään päästyään. Ja pakko heti kertoa miten taitava pikkuinen on ollut: eilisen klo 19 (kun saavuttiin kotiin) ja nyt klo 20.30 välisenä aikana on päässyt YHDET pissat sisälle, ja silloinkin oli oma vika, kun en saanut takkia tarpeeksi nopeasti niskaan.

Tänään ollan leikitty paljon, totuteltu hieman pantaan (joka oli aivan kauhea Liz'n mielestä!) sekä treenaattu häkissä olemista. Takapihalla "treenattu" myös luoksetulon alkeita: kantelen nameja mukanani ja aina kun Liz on tulossa kohti kumarrun ja vihellän. Vihellän myös ruoka-aikana. Aika kivasti jo reagoi tähän. Fiksu tyttö! Mutta sehän oli jo tiedossa ;). Vanhempani ja pikku-siskoni kävivät myös katsomassa Liz'iä, eikä jännittänyt ollenkaan! Ehkä hieman vieraskorea oli kumminkin: pusutteli kaikkia vieraita tuplasti enemmän!



Vielä ei olla hirveästi nähty Liz'n pirullisia puolia, mitä jonkin veran varoiteltiin :). Toki roikkuu hieman lahkeissa ja yrittää purra varpaita, mutta unohtaa nämä hommat nopeasti kun tytölle näytetään jotain lelua. Suurimmaksi osaksi aikaa Liz on ollut oikea sydänten murskaaja: se istahtaa jalkojen juureen ja tapittaa silmiin (niin vastustamaton ilme kasvoillaan) tai kipeää syliin ja yrittää pussata. Toki energiaakin löytyy, mutta silloin vedetään tuhatta ja sataa ympäri takapihaa ja pompitaan lumikasoissa. Aikas hauskaa katseltavaa ;).

Super kiitokset vielä Johannalle ja Marialle ihanasta pikku-Kaisasta!! Olemme myytyjä...