Merkkiä ja tunaria

Perjantaina käytiin Heurekan nurtsilla treenaamassa Johannan, Maijan ja Mirjan kaa ja samalla porukalla taas tänään Espoossa. Perjantaina näytin Lizin merkki-ongelman, eli likka menee helposti maahan merkin takana jos en heti palkkaa. Eli en ole voinut treenata kestoa ja malttia. Ongelmaan näytti kuitenkin olevan helppo ratkaisu: lelu piiloon, niin ei kyttäys iske päälle ja suullinen kehu, niin likka tietää tekevänsä oikein eikä yritä tarjota jotain muuta toimintoa. Kotona treenattiin tätä sitten lisää viikonlopun yli ja tänään satiinkin muutama onnistunut suoritus, yhden aika karseen jälkeen ;). Kunhan vain itse osaisin pysyä rauhallisena niin kaikki sujuisi huomattavasti paremmin. Se vain ei aina ole niin helppoa bc:n kanssa ;).

Tunnistusnoudossa kokeiltiinkin ihan uutta juttua perjantaina. Johanna ylipuhui mut (olipas vaikeata) kokeilemaan oman kapulan etsimistä niin, että väärät kapulatkin otettaisi mukaan mutta unohdettaisi namit niiden joukossa. Väärien kasa olisi tietty reilusti kauempana ja oma piilotettaisiin edelleen ruohikkoon. Mutta tämä ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Ensinäkin Liziä ei kiinnostanut tarpeeksi oman etsiminen, halusi vain väärien luokse. Kun niistä ei herunut palkkaa, loppui mielenkiinto aika nopsaa. Omien analyysien mukaan huono vire johtui 1) tunari oli viimeisenä liikkeenä (väsy) ja 2) olen aina palkannut tässä vain namilla ettei hosuisi --> vetoleikkien jälkeen nami ei oikein toimi. Eli tästä eteenpäin aion kyllä palkata lelullakin, jos en tee tunaria ekana liikkeenä tai Liz on muutan vain hieman normaalia rauhallisempi! Tein viikonlopuna aikana muutaman samanlaisen tunaritreenin, paitsi että väärien kasa oli vielä kauempana. Hetsasin myös Liziä kapulan piilotusvaiheessa ja se vaikuttikin paljon työskentelymotivaatioon! Kerran pääsi maistelemaan yhtä väärää kapulaa, mutta kun en huomionut tätä mitenkään, sylki Liz sen aika nopeasti suusta ja jatkoi oman etsimistä kunnes se löytyi. Monesti kauhistellaan jos koira alkuvaiheessa pääsee nostelemaan vääriä kapuloita (minä kuulun myös niiden joukkoon), mutta Lizille tämä taisi olla aika hyvä juttu. Nimittäin kun otin heti uudestaan, sattui jotain ihmeellistä... Liz lähti kovaa vauhtia siihen suuntaan mihin näki mun piilottavan oikean kapulan. Se ei kuitenkaan löytänyt heti kapulaa, koska juoksi liian kauas. Yhtäkkiä se bongasi väärien kasan, juoksi niitä kohti ja oli just kumartumassa niiden ylle, kun se vilkaisi mua sivusilmällä ja kääntyi samantien pois ja lähti etsimään oikeata kapulaa ruohikosta. Voi että mamma oli ylpeä pikku otuksestaan kun se toi oikean kapulan ja riemulla ei ollut rajoja!!! :) Tänään en kuitenkaan uskaltanut ottaa vaikeata tunarijuttua vieraassa ympäristössä, joten piilotin vain taas oman. Palkaksi sai lelun ja nyt oli motovaatio kohdallaan! Jatkamme siis toistaiseksi näin, eli vaikeampia treenejä vain kotona.

Seuraamistreenitkin ovat menneet eteenpäin. Liz jaksaa jo pitää kontaktia hieman häirittynäkin ja muutama askel eteenkin päin jo onnistuu ilman namia nenän edessä. Jee! Lelu kainalossa täytyy kuitenkin ehkä unohtaa, sillä Lizistä tulee silloin aika kyttäävää ja seuraa tosi matalana. Onneksi suoristui kun laitoin lelun taskuun.

Ja kaukokäskytkin menevät näillä näkymin uusiksi. Eli opetan Lizin varmaan takenemaan. Alustavasti olin ajatellut opettaa takajalat paikalleen, mutta se onkin hieman vaikeampi juttu tuollaiselle elohiirelle. Rauhalliselle kultsulle nuo kinkkiset tekniset jutut on paljon helpompi opettaa, mutta ekalle bc:lle...

Mökkeilyä ja tyttöjen puuhia

Kaikkea mahdollista ollaan taas puuhailtu molempien tyttöjen kanssa. Liz ja minä käytiin ensimmäisissä (kunnon) haku treeneissä etsimässä ukkoja metsästä. Liz suoriutui loistavasti ja oli NIIN onnessaan löytäessään maalimiehiä. Emäntää vain hieman jännitti alussa, että kaikki muurahaiset ja muut ötökät hyökkäisi kimppuun (kun itse jouduin piiloutumaan erilaisiin koloihin).

Liz pääsi myös noin viikko sitten mukaan Lyydin agility-treeneihin, lähinnä katselemaan mutta toki pääsi sujahtamaan muutamaan putkeen lopuksi (Wroooooom!). Tehtiin Lyydille ja Lindalle motivaatiotreeniä, eli lyhyitä ja vauhdikkaita pätkiä. Nämä kaksi kun tekevät harvoin virheitä radalla, mutta vauhti hieman uupuu. Treenit olivat oikein onnistuneet! Täytyis vain useamminkin malttaa pitää treenit lyhyinä Lyydille.

Itse olen treenannut molemmilla myös Tokoa, Lizillä tietty enemmän kun asustelee saman katon alla :). Ollaan myös skarpattu seuraamisen kanssa ja treenattu perusasentoa ja askelsiirtymisiä joka päivä sisällä!! Sisällä siksi, että haluan treenata tätä namin kanssa ja ulkona on aina riskinä että jokin lintu/roska/ihminen ym. saa Lizin keskittymisen herpaantumaan.

Viikonloppu meni sitten mökkeillessä ja koirien peuhatessa. Niistä onkin hiljalleen tulleet tosi hyvät ystävät! Myös Lyydi oli monesti pyytämässä Liziä leikkimään tai elvisteli lelu suussa sen nokan edessä ;)

Niin kova vauhti päällä ettei tytöistä saa tarkkaa kuvaa leikkiessä.

Ilma ei ollut paras mahdollinen; kylmä, pilvinen ja hieman sateinen. Ei se kuitenkaan ulkona olemista estänyt!

Pentu se vain jaksaa ja jaksaa. Lyydi istahti viereeni hieman rauhoittumaan ja ihmettelemään maailman menoa.

Söpö yhteispose

Tässä vielä muutama kuva Lindan ja Lyydin motivaatio/vauhti-treeneistä agilityssä yhtenä hellepäivänä.

Ja vauhtia on :)

Hieman leikkimistä ja palkkausta