Kasvua ja kuvia

Liz on himan sairastellut (maha sekaisin) pari päivää, joten treenaamiset ja muut häppeningit ovat jääneet kokonaan pois. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja tyttö pirteä ja yhtä villi kuin ennenkin.


Käytiinhän me muuten vaalla. Emäntä painoi XX kiloa ja Liz 11-11½ kiloa, tosin on vielä hieman laihassa kunnossa mahapöpön takia. Säkää oli jo n. 44cm! Myös karva on vaihtumassa hieman aikuisempaan suuntaan; aikas kiiltävää on jo selässä.


Tässä vielä muutama kuva isosta tytöstä.



Olen jo kauan yrittänyt saada tallennettua tätä Lizin vakioilmettä. Ei se tässäkään alakuvassa mitään häpeä. Hieman vain väsyttää ja nauttii rapsutuksista :)

Alla iskä on juuri tullut kotiin töistä. Kumpikohan on iloisempi jälleennäkemisestä? :)

"Ruutu!"

Taas tökkii päivitykset, ku on muutakin tekemistä :). Mutta siis... Maanataina käytiin Espoossa treenamassa Johannan ja Ninan kanssa. Liz teki seuraamiseen liittyviä juttuja, eli kontaktia, perusasentoa, sivulletuloa ja itse seuraamista. Olen ihan äskettäin vaihtanut namin vasemmasta kädestä oikeaan käteen, ettei koko ajan tuijottaisi namia vaan mua. Eli ei hirveän monta askelta vielä mennä näin. Ne muutaman askeleen seuraamiset mitä otettiin, menivät kuitenkin hyvin! Pakko myöntää, että olin kyllä itsekin hieman hämmästynyt miten hyvin se meni :). Aina tuo otus vain onnistuu yllättämään yhä uudestaan! Sitten tehtiin ruutua (= koira lähetetään neljän tötterön, eli ruudun, sisään). Ensin vahvistin kosketusalusta ruudun keskellä, jonka jälkeen siirryttiin taaksepäin ja lähetin koiran ruutuun. Itse kosketusalustahan on helppo nakki Lizille, mutta ohjaaja sekoili taas hieman naksuttimen, namien, käskyjen, lelun ja näiden yhdistelmien kanssa :). Minä kun koulutan mielessäni edelleen noutajaa. Tarkoitus oli siis palkata namilla, mutta vaikka naksautin oikeaan aikaan, Liz ei jaksanut odottaa palkkaa, vaan palkkasi itse itsensä ottamalla esim. alustan suuhun tai juoksemalla mun luokse. Hohoijaa! Lopuksi vielä luoksetulo, joka vauhdikas kuten aina.

Sen vertaa jäi tuo ruutu harmittamaan, että pakko oli ottaa pienet ruutu-treenit ti:na ja ke:na. Ensin taas hieman kosketusalusta-leikkiä läheltä ja sitten kolme kertaa kauempaa, joka kerta aina muutama metri taaempana. Ajatuksena oli lentävä palkka, eli että voisin palkata heti kun tassu koskettaa alustaa. Ja koska Liz kyttää tennispalloja jo niin pahasti, otin narupallon, jolla oltiin leikitty vetoleikkejä. Ekat kerrat Liz jäi puoleen väliin odottamaan josko saisi siitä palkan. Seisoin kuitenkin vain paikallani hiljaa ja lopuksi pentu painui ruutuun. Siitä tietty hurjasti kehuja ja narupallo palkaksi. Tämä oli Lizistä niin hauska leikki, että kolmannella kerralla se singahti kuin ohjus suoraan ruutuun!

Samanlainen lyhyt treeni myös keskiviikkona ja lopuksi pystyin lähettämään Lizin jo 15 metristä. Osasi myös jo selvästi katsoa ruutua kohti, kun virittelin sitä hokemalla ruutu-käskyä ja kävelemällä ruutua kohti. Vauhti oli aivan loistava, nyt oli selvästi itsevarmuutta!

Torstaina tavattiin sitten Pia ja Zack-bortsu Keravalla, ylläri-pylläri tokon merkeissä. Päätin tehdä samat jutut kuin maanataina. Nyt ei kuitenkaan seuraamiset sujunut yhtään, Liz otti niin paljon häiriötä ympäristöstä, vaikka paikka oli paljon rauhallisempi kuin esim. maanataina Espoossa. No, uusi paikka on aina vaikeampi! Lizin musta turkki kuumeni myös hetkessä auringossa ja se läähätti koko ajan! Otin sitten vain kontaktia ja perusasentoja, vaikka ei niissäkään mikään huippu hyvä keskittyminen. Pia kehottikin kaivamaan lelun esiin ja johan neidin tarkkavaisuus palasi. Mutta apua! En mä osaa treenata seuraamista lelulla!! Taas lisää kotiläksyä...
Sitten ruutua. Ensin näytin kosketusalustan ruudun keskellä ja sitten kolme lähetystä eri matkoilta. Ne meni loistavasti! Liz oli nyt niin fokusoitunut ruutuun, ettei yhtään meinannut malttaa tulla sivulle alussa (en ole tätä aikaisemmin vaatinutkaan). Mutta olin kuitenkin tosi tyytyväinen tähän treeniin! Nyt täytyy alkaa treenaamaan alustalla pysymistä. Pia vinkkasi vielä tarkkasilmäisenä, ettei aina kannata heittää lelua ruudun taakse, sillä Liz näytti jo hieman juoksevan vain ruudun läpi, vaikkakin kääntyi ja varmisti palkan tulon. Täytyy siis muistaa heittää pallo eri suuntiin ja erityisesti koiran eteen, mielellään ruudun sisälle. Kauheeta kun on tarkkaa hommaa :). Paljon oli myös puhetta leikkimisestä ja palkkaamisesta yleensä. Miten voikin olla niin vaikeata?! Kiitti Pia!

Iskää tapaamassa ja ihmismassoja

Perjantaina käytiin tapaamassa Nisseä ja muuta laumaa. Käytiin metsälenkillä ja juteltiin niitä näitä paimenlinjaisista bordercollieista, niiden kanssa elämisestä ja kouluttamisesta. Tuli taas paljon ajateltavaa. Tack Anki! Iskä ja tytär pääsivät myös leikkimään niitylle.

Lauantaina lähdimme Lizin ja Lyydin kanssa katsomaan toko-kisoja Tuomarinkartanoon. Lyydi joutui aluksi odottamaan autossa että Liz ei ottaisi siitä liikaa turvaa. Mutta tosi reipashan tuo oli...mitä nyt piippaili tylsyyttä :). Kun Liz ei näyttänyt pelkäävän tai hermostuvan ihmis- ja koiramäärästä, otin Lyydin autosta. Ajattelin että sen rauhallinen olemus rauhoittaisi myös Lizin, eikä se itkisi koko ajan. Noh...Lyydi oli kaikkea muuta kuin rauhallinen kun pääsi ihmisvilinään. Se oli ihan varma että nyt ollaan menossa hommiin :)! Ja tuo innostus muuttui sitten leikiksi ja se yllytti Liziä yhä uudestaan ja uudestaan leikkimään. Voin sanoa että 30 kiloisessa intoiliassa on kyllä pitelemistä yhdellä kädellä! Eli ei ihan se rauhottava vaikutus mitä hain (mutta eipäs ainakaan piipannut!). Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä kokemus Lizille. On se vain niin reipas pentu! Mainittakoon vielä että treenikaverimme Ruut ja Susan ylsivät 1-tuloksen alokasluokassa pisteillä 176 (seisominen 0p) ja myös Nisse ja Anki tekivät ykkösen (180p) AVO:ssa. Onneksi olkoon! Ai niin...ja Lyydi pirulainen flirttaili sen verran Nissen kanssa, että pienen pojan pää meni ihan sekaisin, mikä kostautui paikallaolossa: piippausta ja -2 pistettä (x 3) :(. Nisse hävisi voittajalle 0,5p.

Tänään, sunnuntaina, Liz pääsi mukaan Keravan markkinoille ja hienosti käveli ihmisvilinässä! Voiko tämä sosialistaminen olla enää helpompaa ?!!

Muutama kuvanen

17 vkon iän kunniaksi muutama kuva. Ei sen kummempia turinoita.

Ensin paimennetaan ja kytätään palloa. Huomaa pusutettu peili oikella! Itserakas tyyppi...



Ja sitten aivan tuoreita kuvia tältä päivältä.

"Heheh! Kyllä Mummin tuoma punainen pässi naurattaa!"

Ja ne jotka ihmettelevät kasvukuvien puuttumista, ne tulevat tästä lähtien vain kuukausittain!

Munapyhät ja Lyydille tavoitteita

Viime viikolla ei tapahtunut juuri mitään mielenkiitoista blogitettavaa, ei edes kummemmin treenattu. Keskiviikkona tosin käytiin Susanin, bc-Ruutin ja partacollie-Hessun kaa pitkällä lenkillä. Koirat saivat juosta vapaana metsässä, mikä oli Lissusta tosi kivaa! Lizhän on hieman ihastunut Ruutiin ;).

Torstaina suunnattin sitten nokka kohti Kangasniemeä vanhempieni mökille pääsiäistä varten :). Jee, vihdoinkin lupa syödä paljon suklaata! Lizkin nautti olostaan eikä leikkitäti Lyydikään valittanut. Tytöt leikkivät todella paljon keskenään, joten oli ihan outoa kun sai kerrankin katsoa tv:tä tai seurustella rauhassa! Ainoastaan ekana iltana joutui Lyydi muutamaan otteeseen sanomaan Lizille hieman kovemmin että riittä. Muut päivät Liz oli sen verran rauhallisempi (HUOM! RauhalliSEMPI, ei rauhallinen) että Lyydi jopa itse pyysi Liziä leikkimään. Oho! Kun sunnuntaina palasimme kotiin, oli meillä luvassa harvinaisen rauhallinen koti-ilta :).

Ettei ihan koko pääsiäinen olisi mennyt munien syöntiin, lähdimme maanantaina Espooseen treenaamaan isommalla bc-porukalla. Paikalla oli mm. äiti-Gem sekä Lissun pk-sisarukset Hugo ja Noppa. Liz teki ihan ok treenit, emäntä oli taas hieman pihalla. Treenien päätyttyä päästimme kaikki 9 bc:t juoksemaan nurmikentälle. Liz löysi pienen sisäisen paimenensa ja leikkimisen sijaan päättikin paimentaa muita...

Sitten Lyydistä ja sen toko tavoitteista. Meillä on molemmilla ollut hieman motivaatio-ongelmia seuraamisen suhteen ja nyt kun EVL-luokka (4. ja korkein luokka) olisi edessä, täytyisi se saada kuntoon. Lyydin kohdalla se tarkoittaa että liike olisi opetettava enemmän tai vähemmän uudestaan. "Asenne" ei ole kohdallaan, motivatio huono ja näin ollen katsekontakti tippuu. Tässä reilu viikon mietittyäni olen tajunnut että myös minun on saatava asenteeni kuntoon ja että yhdessätekemisestä on tultava entistä hauskempaa! Siispä olenkin päättänyt jättää hetkeksi tokon Lyydin kaa ja ajonkin ilmoittaa sen koiratanssikilpailuun! Elokuussa olisi yksi kisa tähtäimissä! Mainittakoon nyt vielä etten ole käynyt missään kursseilla eikä minulla ole minkäänlaista kokemusta kyseisestä lajista. En ole edes ikinä käynyt katsomassa kilpailuja :). Olen vain netistä katsellut videoita. Mutta rohkean rokan syö! Tavoitteena ei siis tule olemaan voitto, vaan heiluva häntä ja hymyilevä noutajan naama!

Tässä pari koiratanssivideo-linkkiä, etenkin niille joilla ei ole asiasta mitään hajua:

Chaplin (Bc)
http://www.youtube.com/watch?v=Qi4qvMmWJWs&feature=related

Grease "You're the one that I wan't (Kultsu)
http://www.youtube.com/watch?v=HqbVbPvlDoM&feature=related

Noniin, nyt tää tavoite on sitten julistettu maailmalle. Nyt sitä ei voi enää perua ;)

Lyydikin treenaa

Torstaina käytiin Lyydin kasvattajan luona hieman treenaamassa NOME juttuja (=noutajien metsästyskoe) ja myös näyttämässä Lizpettiä. Olen jo pari vuotta miettinyt keväällä järjestettäviä epäv. kokeita missä käytetään riistan sijasta dameja (=eräänlaisia patukoita), Lyydi kun ei oikein riistaa kanna. Tänä keväänä pääsi hieman unohtumaan nuo kokeet, mutta yksi olisi kuitenkin vielä tulossa. Ainut vain että kun otin järjestäjiin yhteyttä, sain selville että sääntöjä on muutettu ja vain alle 2-vuotiaat saavat osallitua :(. Voi kurjuus! Viime vuonna jouduin perumaan, kun juoksut alkoivat. Että semmoista... Ja Lyydin kun on saanut niin paljon noutointoa ja on niin kuuliainenkin vielä! Ja vielä kun mietin torstaisia treenejä harmittaa vielä enemmän! Teimme motivoitua eteenohjausta, muistiharjoituksia ja paljon erilaisia markkeerauksia, missä koira näkee heitot ja painaa mieleen tippumispaikat. Otimme myös kauhukseni paukku-noutoja, missä ammutaan aseella ennen kuin apuohjaaja heittää damin. Lyydihän oli hirveän ääniherkkä pienenä ja on edelleen jonkin verran paukkuarka. Päätimme kuitenkin kokeilla miten Lyydi reagoi kaukaa ammuttuun nallipyssyn ääneen. Kyllä jännitti! Ääni ei kuitenkaan ollut mikään kova ja Lyydikin heristi vain korviaan ja HEILUTTI HÄNTÄÄNSÄ! No minähän palkkasin siitä lelulla (namipussilla) pienen ihmettelyn jälkeen. Olin kyllä NIIN yllättynyt! Otimme heti uudestaan ja appari heitti damin heti ammuttua. Lyydi lähti tosi nopeasti perään, vaikka oli äsken ihan hengästynyt ja loppu. Taisimme ottaa kolme paukkunoutoa ja lopetimme siihen, ennen kuin Lyydi väsähtäisi ja into lopahtaisi. Olin kyllä niin ylpee tuosta otuksesta, en vain ampumisesta vaan koko treenistä. Minä vähän töpeksin käskyissä ja lähettelin vinoon/väärin ym, mutta Lyydillä oli motivaatio just kohdalla ja sinnikkäästi lähti uusien noutojen perään, vaikka hieman hengästytti. Eli kyllä olisi ollut tosi kiva päästä kokeilemaan epäv. kokeisiin :(!!


Ennen ja jälkeen Lyydin treenien pääsi Liz ihmettelemään taloa, pihaa sekä pariin kultsuun. Koko villiä neljän koiran laumaa ei viittitty päästää vapaaksi. Tosin ne kaksikin oli hieman liikaa, etenkin kun nuorempi oli "hieman" liian innokas. Nuorempi laitettiin takas aitaukseen ja Liz uskalsi tulla pikkasen haistelemaan. Mutta siihen se jäi, sillä sitten vain leikittiin Lyydin kaa. Sisällä Liz oli tosi reipas ja pussaili kaikki ihmiset moneen kertaa.


Liz on saanut sosialistua muihin koiriin myös tänään, sillä kävimme päivällä kaverini, hänen berninsä ja kahden hoitikoiran, norwichinterrierien kanssa metsälenkillä. Lizistä se oli tosi hauskaa, vaikka aluksi ihmettilikin niin pieniä koiria :). Metsässä vetivät kunnon rallia!



Ilalla tuli vielä vuoden ikäinen bokseri kylään, joka hieman pelotti Liziä. Se tuhisi ja puhisi niin pelottavasti ja oli vielä niin riehakaskin. Eli niistä ei ainakaan vielä tulleet ylimmät ystävät. Pikkuhiljaa!

15 vkoa ja kuulumisia

Hui! Pikkuinenhan on kohta jo 4kk! Myös pientä alkavaa mörkökautta on huomattavissa. "Pöh, pöh!". Liz näyttää olevan hieman epävarma etenkin hämärässä jolloin voi "pöhistä". Mutta en jaksa tästä nyt repiä ressiä. Aika reipashan tuo on edelleen! Täytyy vain jatkaa tutustumista vieraisiin ympäristöihin.

Yritin tossa mitata säkää ja se on jossain 40 ja 45 cm välissä :). Ts. Liz ei ollut oikein yhteistyhaluinen. Mutta aika koipeliini on jo, semmoinen pieni antilooppi :). Painoa on jo melkein 9½ kg. Iso tyttö!

Viime lauantaina oli vikat pentu/halli-treenit. Vain neljän kerran jälkeen Liz osaa jo hyvin keskittyä minuun ja mun kanssa tekemiseen. Asia, josta olen erityisen iloinen on että Liz myös leikkii (vetää/repii lelua) hyvin kanssani vieraassa paikassa. Vetolelu onkin ollut jo jonkin aikaa aina mukana lenkillä, joten nyt ollaan leikitty monta kertaa päivässä! Uutena projektina olisi nyt palloleikit, joka on vähän unohtunut (Ups!). Pallothan kerättiin aika nopeasti pois Lizin kotiuduttua, sillä se kyttäsi ja hiipi niitä kohti (=> ei hyvä juttu harrastuskoiralle). Nyt ollaankin Tonin ja Lizin kaa leikitty muutamana iltana 4 pallon kaa, vierittämällä niitä lattialla. Liz on alkanut tykkäämään tästä leikistä tosi paljon ja aika vikkelästi ja päättäväisesti jo juoksee niiden perään! Alakuvassa Liz jo odottaa seuraavaa palloa.

Eilen käytiin treenaamassa Susanin, Sailan ja uuden tuttavuuden Katin ja hänen kahden bortsun, Lyylin ja Lempin kanssa. Paikkana oli Järvenpään jäähallin parkkis ja häiriöitä aikas paljon! Autoja, ihmisiä, hölkkääjiä meni koko ajan ohi. Liz sai ensin tulla hieman tutustumaan paikkaan ja seurustelemaan, lähinnä ihmisten kanssa. Sitten laiton Lissun autoon, ettei aina treenaa ekana ja että oppisi myös odottamaan. Ja hienostihan se pikkuinen odotti! Ei ainakaan kuulunut mitään tai päätä näkynyt ikkunasta :).

Liz treenasi tällä kertaa luoksetuloa, sivulletuloa, seuraamista ja kosketusalustaa. Niin ja otettiinhan me hieman "kasia", eli pujottelua jalkojen välistä. Olen tätäkin temppua opettanut naksun avulla ja ihan kivasti sujui niinkin uus temppu häiriössä! Luoksetulossa Liz odotti kiltisti kutsua, eikä edes yrittänyt karata apuohjaajalta. Ei edes nytkähtänyt! Silti tuli niin kovaa kuin kintuistaan pääsi ja taisteli tulisesti rätillä. Sivulletulossa ei tarvii kuin laittaa käsi polven kohdalle, niin Liz jo kiepsauttaa pepun perusasentoon! Oho! Hieno likka! Myös kosketusalusta meni hienosti! Tästä on tullut ihan Lissun elvistely liike. Niin itsevarmana se jo sujahtaa läppäämään tassula alustaa ;). Seuraamista en ottanut kuin ihan pienen pätkän, sillä namia meni väärään kurkkuun ja alkoi yskittämään... :/

Olen kyllä erityisen ylpeä tuon koiruuden treeneistä; häiriötä kun oli oikeasti paljon ja silti keskittyi vain muhun!

"Mitäs sitten tehtäis!?"