Lyydi kylässä ja kasvukuvat

Tässä yksi ihana Susanin ottama kuva keskiviikolta. Loput kuvat ovat nähtävillä hänen omassa blogissaan http://bcruut.blogspot.com/

Copyright Susan Miiro

Torstaina Lyydi ja Linda tulivat taas leikittämään Lissua. Olimme ensin tunnin metsässä ja Liz ei meinannut jättää Lyydiä ollenkaan rauhaan. Koko ajan oli näykkimässä kyljestä ja komentamassa leikkimään. Liz on myös nykyään niin nopsa, ettei Lyydi pääse sitä juoksemalla karkuun! Kun tulimme sisälle ajattelin Lizin vähän rauhottuneen. Olihan se juossut niin paljon Lyydin perään. Joopa joo... Ehkä alla oleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.




Lyydi jaksoi kuitenkin leikkiä sisällä, vaikka ulkona olisi mielummin juossut rauhassa. Ne painivatkin aika kauan ja lopulta oli Liziä hieman rauhoiteltava, sillä Lyydi ei osaa kieltää pentuja (tai muita koiria), niin raukka oli hieman ahdingossa. Mutta meidän pieni duracell pupu se olis vain jaksanut ja jaksanut...

Kaiken huippu oli kuitenkin kun Lyydi lähti kotiin. Olimme jo Tonin kanssa varautuneet rauhalliseen telkkari iltaan, mutta Liz oli eri mieltä. Se itki varmaan puoli tuntia leikkikaverin perään ja käveli ympäri asuntoa. Lopuksi turhautuminen muuttui hirveiksi hepuleiksi, jolloin ensin lelut ja sitten huonekalut saivat kyytiä. En jaksanut enää katsoa showta ja Liz laitettiin häkkiin rauhoittumaan. Se kun rauhoittuu niin hyvin siellä. No, ei rauhoittunut tällä kertaa! Ekat 15 min se haukkui (sori naapurit) ja jatkoi sitten puolen tunnin itku-konsertilla. Huoh! Kello oli jo kymmenen illalla, kun vihdoin pystyin ottamaan Lizin häkistä. Että semmoinen rauhallinen ilta meillä oli torstaina.

Vielä viikon kasvukuvat kehiin. Ja paino oli keskiviikkona 8,7kg, nyt en ole punninnut.

14 vkoa ja kaikkee...

Tänään siis takana 14 vkoa huisin hauskaa Lizin elämää! Ja niin ihanan ilmavat korvat ovat taas muuttuneet raskaammiksi :(. Kuten kuvasta näkyy on oikea korva ihan lurppa. Ja minä kun luulin että tuo pystykorvaisuus on jotenkin vahvasti periytyvää! MEITÄ ON HUIJATTU!! :D No vitsi, vitsi. Yhtä rakas ja söpöhän tuo on. Ei se mua niin paljon häiritse että jaksaisin alkaa korvia teippaamaan.

Nyt ollaankin ehditty tekemään niin paljon kaikkea viikon aikana, etten jaksa kaikkea ihan perusteellisesti kertoa. Viime lauantaina meillä oli taas pentutottikset ja tällä kertaa kaikki etelän pennut (3 kpl) oli paikalla. Noppa-siskoa ei oltukaan nähty pitkään aikaan, mutta silti sen tunnisti vielä. Niin tuuhea turkki ja samanlainen pörröpää kuin pikku-pikku-pentuna :). Noppa näyttäisi myös olevan vielä enemmän ihmisrakas kuin Liz, vaikken arvannut että se olisi mahdollista! Ehkä oikea termi olisi ihmisHULLU :). Ja niin vikkelä kintuistaan ja utelias ja pelkäämätön. Eli melkein täydellinen pentu (Lizhän on se IHAN täydellinen :) )! No, kyllähän tää koko pentue on ollut aikas hieno...vai mitä!?

Mutta niihin treeneihin. Liz sai luvan aloittaa vaikka saavuin taas melkein myöhässä, sillä muut pennut olivat vielä pahemmin myöhässä. Mutta jotekin sai tällä kertaa koottua itseni kaikessa kiireessä ja onnistuin aloittamaan reenit paljon rennommin kuin viime viikolla. Otettiin hieman sivulletuloa, kontaktia, imuttamista (namiseuraamista), luoksetuloa ja kapulan nostoa. Kaikki ihan ok (tai siis lisää treeniä ja jatketaan samaan malliin) paitsi kapulan nostot. Ensinäkin sitä EI saa kuulemma treenata tunnistusnoutokapulalla ("Aha!?" *nolotus*), ettei koira myöhemmin sähellä tunnistusnoudossa. "Tunnarissa" koiran on siis tarkoitus etsiä omistajan hajuinen pieni 10 cm kapula viiden samanlaisen joukosta. Saimme sitten lainaksi Ankin kevyeen noutokapulan, että voisimme näyttää mitä ja miten olemme treenanneet. Noh...se kapula olikin kivempi kuin namit, joten jätimme sen treenin siihen. Taistelemista ja irrottamista voidaan treenata sitten kotona. Nyt meillä onkin sitten oma pieni noutokapula, joka ei haise yhtä hyvälle kuin Ankin ;). Ehkä saamme sitten ens kerralla näyttä kapulan nostoa ja saada näin lisävinkkejä treeneihin.

Lopuksi kattelin vielä kun isot koirat treenasivat. Paikalla oli siis myös Lizin ihanat vanhemmat, Gem ja Nisse.

Gem seuraa. Periyttänyt hullun-hauskan kippurahäntänsä tyttärelleen ;)

Tässä vielä istuma kuvat molemmista, surkeine ilmeineen ;)

...ensin Gem (karvaton pitkäkarvainen bordercollie :D )

...ja pappa Nisse.

Lissua on suuresti ihmetyttänyt jäiden lähteminen. Veteen se ei kuitenkaan mene. Sitähän kauhistuttaa jo vesilammikot jalkakäytävillä! Hirveän utelias se kuitenkin on ja kurkottelee ja venyttää pientä kaulaansa haistellakseen juuri puroja. Joku päivä se vielä tippuu...

Ollaan myös tavattu tokon merkeissä Susania ja Ruutia kahteen otteeseen tällä viikolla: ensin eilen ja vielä tänään. Tänään joukon jatkeeksi liittyi vielä Saila ja Saaga. Liz teki pienet tokottelut molempina päivinä ja oli varsin hieno, tosin ihmisiä ja koiria kulki paljon ohi, mikä hieman vaikeutti keskittymistä. Myös Saagan ja Ruutin haukahdukset saivat keskittymisen herpaantumaan (mut hyvä että on häiriötä!). Juuri noiden häiriöiden takia, otin tänään ekstra helpot ja lyhyet tokottelut. Aloitin ja lopetin vauhtiluoksetulolla ja väliin hieman kontaktia ja kapulan nostoa, joka ei tänään taas onnistunut ulkona, eilen kylläkin. Tänään oli muutenkin haastavampaa saada Liz unohtamaan ympäristönsä, joten leikitinkin sitä paljon. Se menikin tosi hyvin! Susan toi Lizille hyvät mokkakangaspalat, joilla oli hyvä repiä. Kiitti paljon! Lizistä ne oli hurjan kivat!!

Niin, ja ne kasvukuvat tulevat myöhemmin, kun tarviin apurin kuvien ottamiseen.

13 vkoa ja Lyydin kaa lenkillä

Tänään Liz täyttää 13 vkoa. Perinteiset kasvukuvat alla. Puntari näytti 8,1 kg, eli reilu puoli kiloa tullut lisää viime viikosta. Yritin (huom. YRITIN!) mitata myös säkää ja se noin 40-41cm...ehkä :).





Lyydi ja Linda (pikkusiskoni) tulivat tänään käväsemään. Oltiin ensin yli tunti ulkona, metsässä, missä tytöt saivat juosta vapaana. Liz kyttäsi koko ajan Lyydin touhuja ja juoksikikn aluksi paljon sen ympäri räksyttäen (plääh!). Lopetti onneksi jossain vaiheessa! Oli hauska seurata miten Lizin oli pakko seurata Lyydiä joka koloon, kuoppaan ja paikkaan sekä haistella kaikki samat jutut :).

Lyydi sai myös tehdä pienet seuruu-treenit lenkillä, Lizin suureksi harmiksi. Neiti oli oikein innoissaan ja piti loistavasti kontaktia!! Tein 4-5 lyhyttä toistoa, ettei vain motovaatio ja siten kontakti lopahtaisi. Ei lopahtanut :)! Hyvä, hyvä! Lopuksi vielä kaukokäskyt (=istu-maahan-seiso käskytyksiä etäältä), jotka hieman hitaat, mutta hyvällä tekniikalla. Täytyis varmaan tehdä jonkin näköinen suunnitelma Lyydin toko-tavoitteita varten...

Kun tulimme sisään, pistivät likat leikiksi (Lyydi olisi kyllä ensin voinut syödä Lizin ruoan, joka oli turpoamassa keittiön pöydällä). Ihm kyllä, myös Lyydi leikki mielellään!!! Eivät onneksi ruvenneet juoksemaan ympäri kämppää, vaan painivat ja näykkivät toisiaan maaten. Ei kauaakaan kun Lizin pää ja puol vartaloa oli ihan kuolassa :).

Alla oleva kuva näyttää hurjemmalta kuin itse tilanne oikeasti oli. Lyydi se vain ravisteli itseään :)

"Anna lisää namia!"

Nyt Liz nukkuu oikein tyytväisenä kivan illan jälkeen. Täytyykin pyyttä leikkitätiä useammin kylään, sillä Lizillä on ollut aikamoisia hepuleita viime aikoina iltasin.

Hakuilua

Ettei aika vain kävisi pitkäksi, sovin myös sunnuntaiksi heman ohjelmaa :). Lähdimme siis hakuilemaan Korson (vai Maantiekylän?) metsiin. Mukana oli myös Anki&Nisse, Mirja&Hugo-veli sekä Ankin ystävä Irmeli&Sirrac (saksanpaimenkoira). Pentujen kanssa teimme helppoja hakuja (tuuliharjoituksia). Yksi meistä meni aina kerralla piiloon ja pennut saivat itse hiffata että joku kököttää kuusen juurella. Niitä ei siis millain tavalla ohjattu, vaan olimme kuin ihan tavallisella metsälenkillä. No, Hugoahan ei hämätty, vain se tajusi aika nopeasti että täällähän on ihania ukkoja metsässä, ja jakelevat vielä namejakin ;)! Hugelin nenä on siis avattu!

Liz teki heti Hugon perään ja sille tehtiin 3 "hakua" (=metsälenkkiä :) ). Se oli ihan yhtä innoissaan kuin veljensäkin ukoista, mutta kaksi ekaa löytyi vasta kun olimme kävelleet ihan lähelle. Kolmas yritys olikin jo ihan erillainen... Ukko oli piilossa ehkä 10 m polusta, jossa me seisottiin ja yritettiin selvittää eka tuulen suunta, että Lizillä olisi mahdollisuus saada haju. Siinä me sitten hönkäiltiin ylöspäin ja yritettiin nähdä minne päin "hönkäyspilvet" leijailivat, kun Liz jo lähti täyttä laukkaa kohti metsää :). Ja Ankihan sieltä löytyi! Olin kyllä niin hämmästynyt etten heti muistanut mitä mun piti tehdä (lähteä perään, kun ukko löytyy). Eli näköjään se Lizkin on hieman avannut nenänsä ukkoja varten! Siis loistava likka!

Pentujen jälkeen oli vielä isojen koirien, eli Nissen ja Sirracin vuoro. Oli kyllä tosi hauska ja erialinen kokemus tällaiselle aloittelijalle! Etenkin Sirracille maalimiehenä oleminen oli aika jännää, se on nimittäin suht. iso sakemanni ja vielä uros! Ja se voima! Oli aikas erilainen kokemus palkata tuommoinen koira ja leikkiä vetoleikkiä sen kanssa :).

Yli kahden tunnin hakutreenien jälkeen tein vielä lyhyen lenkin Lizin kanssa metsään ja olin ihan varma että Liz olisi rätti väsynyt kun päästään kotiin. Ja pyh! Se veti semmoista rallia ja tappoi kauhealla mörinällä leluja. Huoh! Mamma kun olisi halunut ihan hetken hengähtää... Olihan Liz toisaalta ladannut pattereita autossa jonkin verran, sen treenit kun kesti sen 15-20 min ja lopun ajan oleili autossa. Ainakin osaa rentoutua yksin autossa!

Kiitokset koko porukalle erittäin kivoista treeneistä!

Reeniä Vantaanpuistossa

Kerrotaanpas nyt vielä illan tapahtumisista, kun ei kerran väsytä.

Oltiin siis treenaamassa Johannan, Maijan ja pariin muun kanssa sisähallissa. Paikalla oli myös Lizin veli Hugo. Liz sai aloittaa ja keskittyi taas tosi hyvin! Oma keskittyminen olikin hieman heikompaa. Tuntui että mokailin koko ajan esim. kehuin liian aikaisin luoksetulossa, leikkiminen tuntui tosi luonnottomalta ja vaikealta; en vain yksinkertaisesti osanut tänään saalispalkata (=vetää lelua pitkin maata, niin että Liz kiinnostuisi; imitoida saaliseläintä). Huomasin myös jossain vaiheessa kehuvani Liziä kuten Lyydiä: taputtamalla käsiä, hyppimällä edes takas ja kimittämällä. Lyydi rakastaa tätä ja on aivan innoissaan, koska se tietää että nyt se onnistui (ja tietty namia on tulossa) mutta Liz-raukka taisi olla hieman hämillään. Ei ainakaan innostunut. Otinkin lelun äkkiä esille ja Liz näytti unohtavan mamman kömmähdyksen ja hyökkäsi leluun kiinni.

Pienistä kömmähdyksistä huolimatta, treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, sillä Liz oli taas iloinen oma itsensä ja keskittyi vain muhun...ja tietty makkaroihin ;). Se teki taas parhaansa ja olen siitä tosi ylpee! Seuraaminen oli kuulemma jo parempaa ja Liz on jo tajunut että kun liike pysähtyy täytyy sen istua (mitä en ollut huomannut aikaisemmin). Hieno Likka!! Hyvänä vinkkinä saatin myös tehdä yhden askeleen seuraamista käsi hieman ylempänä ja pidemmässä seuraamisessa auttaa hieman enemmän, eli namikäsi Lizin suun korkeudella. Täytyypi muistaa!

Luoksetulossa Liz taas hieman piippasi jätössä (apuohjaaja piti kiinni pannasta) ja palasinkin aluksi pari kertaa syöttämään namia kun hiljeni. Tästä mulle kuitenkin huomautettiin, ettei kannata huolestua ja tämä harjoitus ei välttämättä ole vielä ajankohtainen. Pentu kun ei piippaa samasta syystä kuin aikuinen. Ehkä Liz tosiaan oli hieman hermostunut kun lähdin pois sen luota, eikä se pystynyt seuraamaan mua. En tiedä...

Kokeilin myös kosketusalustaa hallissa ja hienosti meni! Kyllä se vain on taitava :). Nyt täytyis vielä oppia pysymään siellä alustalla, eikä vain käydä koskettamassa sitä. Eli paljon taas lisää mietittävää ja treenattavaa! Maija ja Pia antoi myös ohjeita ja vinkkejä leikkimiseen. Kiitos niistä!! Ehkä se mammakin joskus oppii :)

Ja terkkuja vielä anopille ja muillekin ei-toko-ihmisille, jotka uskollisesti lukevat tätä blogia säännöllisesti! Toivottavasti teksti oli hieman ymmärrettävämpää tällä kertaa :)

Kuvia ja treeniä

Dodii.. Sainpas laitettua lisää kuvia! Mene ja tiedä miksi viimeksi tökki. Tässä siis ensimmäiseksi 12 vkon kasvukuva istuen ja alla näitä korva-kuvia.

Piruilut mielessä! Tässä vain oikea korva pystyssä.

...ja sitten hieman näyttelykoira-korvia

...ja jotain siltä väliltä :). Saas nähdä minkä näköiset ovat aikuisena.

Ja tässä hieman todistusaineistoa (vaikkei ihan parhaimmasta päästä :) ) siitä että Liz toi mulle metallikapulan! Parempaa kuvaa en saanut, sillä Lizpetti toi sen syyliin saakka ja tilanne ei toistunut. Pomppi kyllä kapulan perään, mutta jäi vai pureskelemaan sitä ja leikkimään itsekseen. Mutta tästä se lähtee :). Taitava pikkuinen!

Torstaina kävimme Susanin ja Ruutin kanssa treenaamassa. Tällä kertaa treenasin myös vähän Lizin kanssa. Liz sai aloittaa, Ruutin paikallaolon jälkeen. Tehtiin aluksi vain perusasentoa ja kontaktia. Näin sain myös Lizin kiinnostumaan musta ja jättämään Susanin molemmat koirat sekä muut häiriötekijät rauhaan. Ei ongelmaa, otti heti hyvin kontaktia makkaraan :). Perusasennotkin oli ihan kivoja; näyttäisi vähän siltä että Liz alkaa jo hieman hahmoittamaan oikean paikan. Toki tarvii vielä paljon käsiapua. Myös vasemmalle käännöksissä käytti hyvin takapäätä.

Sitten seurattiin. Taas namilla imuttaen lähelle jalkaa. Hitsi kun tää on vaikeata! Liz pysyy kyllä tiiviisti jalassa kiinni ja syö namia, mutta se suoruus... Susan vinkkasikin kaartamaan loivasti vasemmalle tai periatteessa kävelemään ympyrää. Näin teimme ja näytti kuulemma oikein kivalta. Sitä ollaan nyt jatkettu kotona, mutta on vaikea itse nähdä onko Liz suorassa vai ei.

Lopuksi otettiin vielä yksi vauhtiluoksetulo. Piippasi aivan hirveästi, vaikka käyttäydyin ihan rauhallisesti ja kävelin hitaasti poispäin. Tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin pystyin kutsumaan sen (oli hiljaa). Pitäisiköhän jättämistä treenata erikseen? Ja palata takaisin antamaan namia? Ehkei lelua pitäisi näyttää ollenkaan jätössä!? En todellakaan halua "opettaa" tuota piippaamaan...

Ainiin, otettiinhan me vielä tuota kosketusalustaakin. Ruuti teki omat treenit välissä, jonka jälkeen otin Lissun vielä uudestaan autosta. Kosketusalustaa ollan vain aikaisemmin otettu sisällä, joten päätin kokeilla miten toimii kentällä. Ja hyvin toimi :)! Liz meni heti koskettamaan alustaa, kuin vanha tekijä! Hyvä, hyvä!

Kasvukuva (12 vkoa)

Tää blogi ei nyt jostain syystä anna mun laittaa enemmän kuvia (joku tietty rajoitus??), eli nyt vain yksi kasvukuva tällä kertaa. Aika pitkät koivet jo! Ja vaaka näytti 7,5 kg. Piti laittaa muutama korvakuvakin, mutta toiste. Ne on välillä aika hassuissa asennoissa...

Ja tarkennetaan nyt sitä nouto + klikkeri treeniä, etten aio treenata noutoa liikkeenä naksuttimella, vain ainoastaan nostamista.

Lekurissa ja naksuttelua

Tänään Liz täyttää 12 vkoa! Ja 3 kk tulee täynnä 6 päivän kuluttua, eli 17.3.(Johanna...öhöm! :) ). Sen kunniaksi käytiin ottamassa nelosrokote lekurissa. Liz ei itkenyt yhtään kun sai piikin...se itki vain koko muun ajan! Tyhmä-äiti ei päästänyt leikaussaliin, eikä tutkimaan rapisevaa roskakoria tai syömään nurkassa lojuvaa pahvilaatikkoa. Tyhmä-äiti ei edes päästänyt potilaille tarkoitettuun häkkiin sisälle tai antanut hypätä alas pöydältä! Kai sitä nyt vähemmästäkin surettaa...

Yritin laittaa pienen klipin Lizin kosketusalusta temppuilusta, mutta kai se on hyväksyttävä että käyttäjässä on jokin vika... Toivottavasti saan laitettua myöhemmin, ratsuväen saavuttua.

On muuten ollut hauska huomata miten Liz on selvästi hiffanut naksun (klikkerin) idean. En ole varsinaisesti ehdollistanut sitä äänelle, sillä luin ettei tämä ole tarpeen sillä koirat oppivat äänen joka tapauksessa nopeasti. Ja näinhän siinä kävikin! Liz on myös oppinut että kun itse istun passiivisena lattialla, kannattaa sen olla aktiivinen. Tosin se vain kävelee edes takaisin nenä maassa, johtuen tietty tuosta kosketuspinta treenistä. Eilen vaihdoinkin harjoitusta ja päätin kokeilla lelun nostoa/noutoa klikkerille. Oli pakko helpottaa hieman aluksi ja heiluttelin lelua. Vähän ajan kuluttua Liz pomppi lelun perään, kun ei kerran namia herunut. "Klik!" ja nami. Liz oli tietty tosi hämmästynyt ja jatkoi namin syötyä taas kyttäilyyn kädessä oleviin nameihin sekä välillä lattian "haisteluun". Sama toistui koko ekan treenin aikana. Tänään kokeilin uudestaan ja aluksi taas heiluttelin lelua ja heitin sen. Liz pomppi lelun perään ja "klik!" Tein vielä pari toistoa kunnes päätin olla ihan passiivinen. Katsoin aina välillä lelua ja Lizin pikku aivot raksuttivat. Yhtäkkiä se teki ISON myyrän loikan lelun päälle ja ennen kuin ehti ottaa sen suuhun naksautin nopeasti (liiankin) ennen kuin tilanne olisi ohi. Lizillä näytti lampu syttyvän...ja sen jälkeen se teki yhä uudestaan myyränloikkia, mutta ei ottanut lelua suuhun :). Tää on vain liian fiksu mulle! Mutta kyl tää naksuttelu on kivaa (virheistä huolimatta)!

Reenaamassa

Eilen käytiin Espoolais-porukan kanssa treenaamassa lämpimässä sisähallissa Vantaanpuistossa. Halli oli aika pieni ja mattopohjainen ja lämmitys (tai jokin kone) surisi aina välillä. Tuli Lyydin nuoruusajat mieleen ja miten se olisi kerta kaikkiaan kieltäytynyt tekemästä yhtään mitään ja vaatinut päästä takaisin autoon. Liz käveli reippaasti halliin sisään, tehtiin yksi kierros ympäri, jolloin se haisteli tarkkaan mattoa, kaikki nurkat ja eri huonekaluja ym. Sitten se olikin valmis hommiin :"Vai tällainen paikka, eikai tässä mitään hätää!" Ihan outoa omistaa yhtäkkiä noin reipas tapaus! No, Lyydin puolustukseksi emme kyllä taineet viedä sitä tarpeeksi eri paikkoihin sen ollessa ihan pieni.

Mutta sitten itse treeneihin. Liz sai tehdä pienimpänä ekana. Kuten jo mainitsin se oli heti valmiina "hommiin". Muut ihailivat sen keskittymistä/kontaktia, mutta kyllä se taitaa vielä pitää kontaktia siihen makkaraan :). Tehtiin siis vähän sivulletuloja, askeleita vasempaan, seuraamista imuttaen sekä vauhtiluoksetuloja.

Sivulletulot oli nyt yllättävän vaikeita...emännälle. Liz on jo niin vikkelä! Vinkiksi tuli tarkkuutta käsiohjaukseen, pidempi askel (jos otan vain yhden) ja malttia. Eikun treenaamaan taas :). Vasemmalle käännöksissä Liz käytti yllättävän hyvin takapäätä, mutta siinäkin täytyy olla tarkkana ettei tuu liian eteen perusasentoon. Huoh!

Luoksetulossa Liz on nyt alkanut piippaamaan paljon kun jätän sen apuohjaajan luokse. Kokeiltiinkin niin että kävelin pois, enkä juossut. Oli näin rauhallisempi, muttei hiljaa. Sitten joku vinkkasi että älä kutsu ennen kuin hiljenee (kas kun en tätä hoksannut itse!) ja vika kerta olikin jo paljon parempi. Ehkei vauhti ollut ihan superi, mutta ehkä tärkeämpää ettei kiihdy näin pienenä liikaa! Ja se leikkiminen lopuksi...no ainakin leikkii. Täytyy sitäkin vain "treenata" lisää!

Imutus seuraamista namilla ei olla paljon treenattu, sillä en ollut varma kannattaako sitä ottaa paljon pennulla (vaan ennemmin hinkkaa se perusasento kuntoon ja opettaa seuraaminen ensin yhden sitten kahden jne. askeleiden kautta). En ollut itse huomannut miten vino Liz on imutuksessa, mutta pienellä käden asennon korjauksella sekin korjaantui. Katsotaan miten kauan muistan tuon oikean kohdan :).


Olen jo tässä muutaman päivän miettinyt mitä muuta voisi pikkuiselle opettaa, ettei aina vain noita seuraamiseen liittyviä perusjuttuja. No ruutu on aina ollut mun suosikki liike, eli ei kun kosketusalustaa treenaamaan. Tänään otettiin sitten hiirimatto ja klikker esiin toisen kerran. Eilen aamulla treenattiin tätä ekan kerran, mut Liz ei kyllä ollenkaan tajunut ideaa. Tarkoitus oli että olisin itse aivan hiljaa ja passiivinen ja antaisin Lizin itse hiffata idean. No sehän vain istui ja tapitti ("tää on varmaan tätä paikallaoloa!") ja lopuksi sillä paloi hermot kun ei saanut namia. Pakkohan mun oli hieman helpotta tilannetta, joten naputin sormella hiirimattoa. Tämän seurauksena Liz tuli haistelemaan mattoa ja "klik!" ja palkka. Naputin aina vain uudestaan, että pikku hiljaa alkaisi ymmärtää syyn ja seurauksen, mutta ei. Aloin jo epäilemään ettei näin pientä pentua voi klikkerillä treenata, vaikka kirjallisuus väittääkin toisin. Tänään otin sitten rohkeasti hiirimaton taas esiin. Taas tarjottiin vain istumista, mutta kun vain pysyin passivisena ja aina välillä katsoin mattoa kohti, Liz meni yhtäkkiä haistelemaan sitä. "KLIK!" Sitten sillä syttyi lampu! Ja sen jälkeen jouduinkin jo klikkaamaan 3-4 sekunnin välein, kun tyyppi aina uudestaan ja uudestaan meni haistelemaan mattoa :). Aivan loistava pieni ihme-pentu!

Kasvukuvat

Tässä vielä kasvukuvat, kun en eilen illalla jaksanut niitä laittaa. Kuvat ovat siis otettu keskiviikkona ja ikää 11 vkoa.

Pörröpää pesun jälkeen :)

Ai niin...unohdin ihan kirjoittaa parkkihalli kommelluksista! Tai no, ei ne mitään kommelluksia ollut, sillä meni aivan loistavasti :)! Hieman ihmetteli mustia, isoja vesilätäköitä (hölmö talvipentu) ;). Ekat pari minuuttia piippasi, mutta kulki koko ajan häntä pystyssä eikä pelännyt MITÄÄN! Ei moottoripyörien kovaa pörinää, ei autoja, kolisevia ostoskärryjä tai kirkuvia lapsia (niiden luokse oli ihan pakko päästä!). Varman makkarat auttoivat, mutta miksi ottaa riskejä että pelästyy. Sai myös jonkin verran rapsutuksia vierailta ihmisiltä. Lopuksi Liz oli niin rento että uskalsin ottaa narulelun taskusta ja ihan kivast veti, ei niin kovasti kuin yleensä mutta keskittyi kuitenkin leikkimiseen minun kanssa. Voi olla että väsymyskin vaikutti, nukahti nimittäin aika nopeasti kun pääsimme kotiin. Hieno kokemus jälleen kerran!

Uusia tuttavuuksia :)

Jokunen päivä sitten sain viestin blogiini, tai tarkemmin kutsun pienen bc-porukan treeneihin ihan meidän nurkilla! Olipas mukava ylläri! Ja tottahan toki kiinnostaa tutustua harrastaviin ja uusiin koiraihmisiin (oli rotu sitten mikä tahansa). Eilen ja tänään kävimmekin sitten Lizin kanssa tutustumassa ja esittäytymässä. Eilen tapasimme Susanin ja Ruutin sekä Marian ja Remun Järvenpään rantapuistossa. En antanaut Lizin haistella koiria, mutta sai tutustua ohjaajiin. Tutustui heihin samalla innolla ja sadoilla pusuilla, kuten aina ihmisiin :). On se vain ihanaa kun on sosiaalinen ja rohkea pentu!


Maria ja Susan aloitti treenaamisen ja me hilluttiin siinä vieressä. Syöttelin nameja Lissulle ja otin hieman sivulletuloa. Hieman oli levoton tai lähinnä harmitti, kun ei saanut mennä muiden koirien luo. Mutta makkaran voima on verraton ja hetken kuluttua keskittyi jo ihan hyvin. Tarjosi jopa kontaktia loppussa :)! Ja mitä parasta, SE LEIKKI mun kaa! Taitava Lizpetti!! Treenattiin vielä autossaodottelua, niin pääsin hieman seuraamaan Ruutin treenamista. Se oli oikein pätevä pieni likka niinkin nuoreksi (1-v.). Remun treenamista en valitettavasti ehtinyt jäädä katselemaan, sillä olimme sovinneet vierailun vanhempieni luokse. Ensi kerralla sitten!

Tänään oli sitten vuorossa hillumiset Susanin&Ruutin ja Sailan&Saagan treeneissä, jonkun Järvenpään koulun pihassa. Taas samaa piippaamista aluksi, joten annoin Lizin haistella hieman Ruutia hihnassa. Ruut käyttäytyi niin kauniisti ja rauhallisesti Lizin kaa, eikä kauaa kaa kun yrittivät jo hieman painia ja näykkivät lempeästi toisiaan :). En antanut Lissun kuitenkaan leikkiä kauan, vaan kaivoin maagiset makkarat taskusta ja otimme hieman kontaktitreeniä. Hienosti meni :)! Käveltiin hieman siinä kentällä, välillä leikkien (hyvin veti!) ja välillä otettiin sivulletuloa sekä kontaktia. Sen jälkeen Liz pääsi taas autoon lepäämään ja treenaamaan odottamista ja sain ihailla Ruutin ja Saagan treenailua. Kylläpäs on vauhdikkaita ja taistelutahtoisia koiria! Lopuksi otin Lizin kanssa vielä yhden vauhtiluoksetulon JA SE TULI LUJAA :)!

Kiitokset vielä Marialle, Sailalle ja erityisesti Susanille kun toivotitte mut tervetulleeksi treeneihinne! Oli mukava tutustua!

Viikonlopun häppeninkiä

Viime viikonloppu oli tapahtumia täynnä. Olin lauantaiaamun töissä (8-14) ja lähdimme sieltä suoraan Tonin kanssa näyttämään Liziä Tonin enolle ja perheelle. Oleilimme ulkona, kun sääkin oli niin hieno ja pikku-Liz oli oikea enkeli...aluksi. Sitten se hoksasi lintulaudan, jonka alle oli tippunut paljon siemeniä ja pähkinöitä. Muutama leivänkannikkakin löytyi. Eli eihän siitä seurustelusta tullut enää mitään, vaan koko ajan oli karattava sinne. Tyhmä äiti laittoi sitten Lissun hihnaan. Se ei ollut yhtään kivaa, niin Lissu keksi sitten alkaa kaivaa kukkapenkkiä. Ei kuulemma haitannut talon emäntää, mutta otin sen kuitenkin pois jonkin ajan kuluttua. Ja kun sekin kiellettiin päätti Liz pureskella silittäviä käsiä, tai oikeastaan hanskoja (on silloin tällöin saanut leikkiä mun yhdellä hanskalla). Meno ei näyttänyt yhtään lupaavalta ja onneksi emme aikataulun vuoksi ehtineet sisälle kahvittelemaan. Huhuh! Mitäköhän siitäkin olisi tullut... Lähdimme siis kotiin syöttämään Lissun, jonka jälkeen pakotettiin häkkiin päikkäreille (siitäkin syntyi pieni protesti), että olisi pirteämpi illalla. Kuudelta olis siis vuorossa pienet treenit Johannan ja Nina kanssa Espoon Barona Areenalla. Liz aloitti ja otti hieman sivulletuloa, askelkäännöksiä vasemmalle, vauhti-luosketuloa ja kontaktia. Minulle oli erityisen tärkeää saada varmistus perusasennon oikea paikka, etten opeta väärin. On jotenkin niin vaikeata nähdä itse, kun toinen on niin pieni vielä :). Paikka oli kuulemman ihan ok, mutta malttia saisi olla, eli hosun liikaa ja teen liian nopean kiepin kädellä. Sitten kokeiltiin vasemmalle käännöksiä, jota en ole juurikaan tehnyt kotona. Nehän meni jo ihan kivasti lopuksi, kunhan Nina ensi näytti näkymättömällä koirallaan miten namikädellä autetaan :). Hyvä Lizpetti! Luoksetulossa Johanna piti Liziä kiinni ja lähdin itse juoksemaan karkuun. Liz tuli hyvällä vauhdilla mutta lopussa kun yritin palkata lelulla (sukalla), meni taas yleishäröilyksi ja Liz lähinnä murisi ja yritti lopuksi iskeä kiinni hihaan ja lahkeeseen. Täytyisköhän välillä kokeilla namipalkalla? Kaiken kaikkiaan Liz oli oikein skarppina ja pysytteli koko ajan lähellä, vaikka olikin vapaana, ja teki hyvin keskittyneesti töitä! Jee!

Sunnuntaina suuntasimme klo 9.30 auton kohti Sotunkia tapaamaan Nisse-isukkia ja Ankia. Paikalla oli myös Lizin veli Hugo sekä Mirja. Hugo oli tullut tekemään hieman pentu-HAKU juttuja: "tuuli-harjoituksia". Lizkin sai kerran kokeilla! Anki meni siis lihapullien kaa kuusen alle makaamaan ja kävelimme Lizin kaa muina miehinä siitä ohi muutaman kerran, kunnes Liz itse hiffasi että tuollahan makaa joku. Hieman oli ihmeissään, että miksi toi nyt tuolla keskellä pöpelikköä makaa, mutta ei mielestäni pelännyt. Lähinnä hieman ihmetteli. Ja riemulla ei ollut rajoja kun Anki rupesi juttelemaan Lizille ja antoi lihapullia ja peuhasi sen kanssa :). Voi kun oli kivaa, myös emännän mielestä!!

Harkkojen jälkeen pennut pääsivät tutustumaan Nisseen! Hugo oli kova poika ja haisteli häntä pystyssä Nisseä. Yritti jopa astua iskää ;). Liz taas oli hieman varovainen aluksi, mutta lopuksi pyysi jopa iskää leikkimään naurettavalla fifimäisellä äänellään :). Pennut riehuivat myös paljon keskenään ja uni maittoi kotimatkalla ja melkein loppuillankin...

Tajusin tänään että Liz täyttää jo 11-viikkoa huomenna ja ympäristötreeneistä on pahasti unohtunut parkkihallit. Kaksi kertaa ollaan käyty, mutta hyvin rauhalliseen aikaan. Ja reipashan tuo on aina ollut uusissa ympäristöissä, mutta ei sitä ikinä tiedä mitä mörkökausi tuo tullessaan (ja miten aikasin se alkaa). Kohta siis lähdemme ruokakauppaan ja otamme Lissun mukaan pahimpaan ruuhka-aikaan. Peukut pystyyn!