Eilen käytiin Espoolais-porukan kanssa treenaamassa lämpimässä sisähallissa Vantaanpuistossa. Halli oli aika pieni ja mattopohjainen ja lämmitys (tai jokin kone) surisi aina välillä. Tuli Lyydin nuoruusajat mieleen ja miten se olisi kerta kaikkiaan kieltäytynyt tekemästä yhtään mitään ja vaatinut päästä takaisin autoon. Liz käveli reippaasti halliin sisään, tehtiin yksi kierros ympäri, jolloin se haisteli tarkkaan mattoa, kaikki nurkat ja eri huonekaluja ym. Sitten se olikin valmis hommiin :"Vai tällainen paikka, eikai tässä mitään hätää!" Ihan outoa omistaa yhtäkkiä noin reipas tapaus! No, Lyydin puolustukseksi emme kyllä taineet viedä sitä tarpeeksi eri paikkoihin sen ollessa ihan pieni.
Mutta sitten itse treeneihin. Liz sai tehdä pienimpänä ekana. Kuten jo mainitsin se oli heti valmiina "hommiin". Muut ihailivat sen keskittymistä/kontaktia, mutta kyllä se taitaa vielä pitää kontaktia siihen makkaraan :). Tehtiin siis vähän sivulletuloja, askeleita vasempaan, seuraamista imuttaen sekä vauhtiluoksetuloja.
Sivulletulot oli nyt yllättävän vaikeita...emännälle. Liz on jo niin vikkelä! Vinkiksi tuli tarkkuutta käsiohjaukseen, pidempi askel (jos otan vain yhden) ja malttia. Eikun treenaamaan taas :). Vasemmalle käännöksissä Liz käytti yllättävän hyvin takapäätä, mutta siinäkin täytyy olla tarkkana ettei tuu liian eteen perusasentoon. Huoh!
Luoksetulossa Liz on nyt alkanut piippaamaan paljon kun jätän sen apuohjaajan luokse. Kokeiltiinkin niin että kävelin pois, enkä juossut. Oli näin rauhallisempi, muttei hiljaa. Sitten joku vinkkasi että älä kutsu ennen kuin hiljenee (kas kun en tätä hoksannut itse!) ja vika kerta olikin jo paljon parempi. Ehkei vauhti ollut ihan superi, mutta ehkä tärkeämpää ettei kiihdy näin pienenä liikaa! Ja se leikkiminen lopuksi...no ainakin leikkii. Täytyy sitäkin vain "treenata" lisää!
Imutus seuraamista namilla ei olla paljon treenattu, sillä en ollut varma kannattaako sitä ottaa paljon pennulla (vaan ennemmin hinkkaa se perusasento kuntoon ja opettaa seuraaminen ensin yhden sitten kahden jne. askeleiden kautta). En ollut itse huomannut miten vino Liz on imutuksessa, mutta pienellä käden asennon korjauksella sekin korjaantui. Katsotaan miten kauan muistan tuon oikean kohdan :).
Olen jo tässä muutaman päivän miettinyt mitä muuta voisi pikkuiselle opettaa, ettei aina vain noita seuraamiseen liittyviä perusjuttuja. No ruutu on aina ollut mun suosikki liike, eli ei kun kosketusalustaa treenaamaan. Tänään otettiin sitten hiirimatto ja klikker esiin toisen kerran. Eilen aamulla treenattiin tätä ekan kerran, mut Liz ei kyllä ollenkaan tajunut ideaa. Tarkoitus oli että olisin itse aivan hiljaa ja passiivinen ja antaisin Lizin itse hiffata idean. No sehän vain istui ja tapitti ("tää on varmaan tätä paikallaoloa!") ja lopuksi sillä paloi hermot kun ei saanut namia. Pakkohan mun oli hieman helpotta tilannetta, joten naputin sormella hiirimattoa. Tämän seurauksena Liz tuli haistelemaan mattoa ja "klik!" ja palkka. Naputin aina vain uudestaan, että pikku hiljaa alkaisi ymmärtää syyn ja seurauksen, mutta ei. Aloin jo epäilemään ettei näin pientä pentua voi klikkerillä treenata, vaikka kirjallisuus väittääkin toisin. Tänään otin sitten rohkeasti hiirimaton taas esiin. Taas tarjottiin vain istumista, mutta kun vain pysyin passivisena ja aina välillä katsoin mattoa kohti, Liz meni yhtäkkiä haistelemaan sitä. "KLIK!" Sitten sillä syttyi lampu! Ja sen jälkeen jouduinkin jo klikkaamaan 3-4 sekunnin välein, kun tyyppi aina uudestaan ja uudestaan meni haistelemaan mattoa :). Aivan loistava pieni ihme-pentu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti