lauantai 14. maaliskuuta 2009

Reeniä Vantaanpuistossa

Kerrotaanpas nyt vielä illan tapahtumisista, kun ei kerran väsytä.

Oltiin siis treenaamassa Johannan, Maijan ja pariin muun kanssa sisähallissa. Paikalla oli myös Lizin veli Hugo. Liz sai aloittaa ja keskittyi taas tosi hyvin! Oma keskittyminen olikin hieman heikompaa. Tuntui että mokailin koko ajan esim. kehuin liian aikaisin luoksetulossa, leikkiminen tuntui tosi luonnottomalta ja vaikealta; en vain yksinkertaisesti osanut tänään saalispalkata (=vetää lelua pitkin maata, niin että Liz kiinnostuisi; imitoida saaliseläintä). Huomasin myös jossain vaiheessa kehuvani Liziä kuten Lyydiä: taputtamalla käsiä, hyppimällä edes takas ja kimittämällä. Lyydi rakastaa tätä ja on aivan innoissaan, koska se tietää että nyt se onnistui (ja tietty namia on tulossa) mutta Liz-raukka taisi olla hieman hämillään. Ei ainakaan innostunut. Otinkin lelun äkkiä esille ja Liz näytti unohtavan mamman kömmähdyksen ja hyökkäsi leluun kiinni.

Pienistä kömmähdyksistä huolimatta, treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, sillä Liz oli taas iloinen oma itsensä ja keskittyi vain muhun...ja tietty makkaroihin ;). Se teki taas parhaansa ja olen siitä tosi ylpee! Seuraaminen oli kuulemma jo parempaa ja Liz on jo tajunut että kun liike pysähtyy täytyy sen istua (mitä en ollut huomannut aikaisemmin). Hieno Likka!! Hyvänä vinkkinä saatin myös tehdä yhden askeleen seuraamista käsi hieman ylempänä ja pidemmässä seuraamisessa auttaa hieman enemmän, eli namikäsi Lizin suun korkeudella. Täytyypi muistaa!

Luoksetulossa Liz taas hieman piippasi jätössä (apuohjaaja piti kiinni pannasta) ja palasinkin aluksi pari kertaa syöttämään namia kun hiljeni. Tästä mulle kuitenkin huomautettiin, ettei kannata huolestua ja tämä harjoitus ei välttämättä ole vielä ajankohtainen. Pentu kun ei piippaa samasta syystä kuin aikuinen. Ehkä Liz tosiaan oli hieman hermostunut kun lähdin pois sen luota, eikä se pystynyt seuraamaan mua. En tiedä...

Kokeilin myös kosketusalustaa hallissa ja hienosti meni! Kyllä se vain on taitava :). Nyt täytyis vielä oppia pysymään siellä alustalla, eikä vain käydä koskettamassa sitä. Eli paljon taas lisää mietittävää ja treenattavaa! Maija ja Pia antoi myös ohjeita ja vinkkejä leikkimiseen. Kiitos niistä!! Ehkä se mammakin joskus oppii :)

Ja terkkuja vielä anopille ja muillekin ei-toko-ihmisille, jotka uskollisesti lukevat tätä blogia säännöllisesti! Toivottavasti teksti oli hieman ymmärrettävämpää tällä kertaa :)

1 kommentti:

Susan Miiro kirjoitti...

Samaa mieltä tuon luoksetulon kanssa. Minustakin näytti siltä, että pentu lähinnä vinkuu sun perään, kun ei haluisi jäädä susta "jälkeen"
Hessu pentuna vauhtiluoksetuloja tehdessä suorastaan huusi kurkkusuorana, eikä se koskaan harjoituksissa tai kisoissa edes piipannut saati olisi huutanut.
Minusta on todella hyvä, että Liz on sun perään luoksetulossa. Se on myös hyvin nopea pieneksi pennuksi, joten älä huoli. Sille tulee loistava ja näyttävä luoksetulo isona =0)