Perjantaina käytiin Heurekan nurtsilla treenaamassa Johannan, Maijan ja Mirjan kaa ja samalla porukalla taas tänään Espoossa. Perjantaina näytin Lizin merkki-ongelman, eli likka menee helposti maahan merkin takana jos en heti palkkaa. Eli en ole voinut treenata kestoa ja malttia. Ongelmaan näytti kuitenkin olevan helppo ratkaisu: lelu piiloon, niin ei kyttäys iske päälle ja suullinen kehu, niin likka tietää tekevänsä oikein eikä yritä tarjota jotain muuta toimintoa. Kotona treenattiin tätä sitten lisää viikonlopun yli ja tänään satiinkin muutama onnistunut suoritus, yhden aika karseen jälkeen ;). Kunhan vain itse osaisin pysyä rauhallisena niin kaikki sujuisi huomattavasti paremmin. Se vain ei aina ole niin helppoa bc:n kanssa ;).
Tunnistusnoudossa kokeiltiinkin ihan uutta juttua perjantaina. Johanna ylipuhui mut (olipas vaikeata) kokeilemaan oman kapulan etsimistä niin, että väärät kapulatkin otettaisi mukaan mutta unohdettaisi namit niiden joukossa. Väärien kasa olisi tietty reilusti kauempana ja oma piilotettaisiin edelleen ruohikkoon. Mutta tämä ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Ensinäkin Liziä ei kiinnostanut tarpeeksi oman etsiminen, halusi vain väärien luokse. Kun niistä ei herunut palkkaa, loppui mielenkiinto aika nopsaa. Omien analyysien mukaan huono vire johtui 1) tunari oli viimeisenä liikkeenä (väsy) ja 2) olen aina palkannut tässä vain namilla ettei hosuisi --> vetoleikkien jälkeen nami ei oikein toimi. Eli tästä eteenpäin aion kyllä palkata lelullakin, jos en tee tunaria ekana liikkeenä tai Liz on muutan vain hieman normaalia rauhallisempi! Tein viikonlopuna aikana muutaman samanlaisen tunaritreenin, paitsi että väärien kasa oli vielä kauempana. Hetsasin myös Liziä kapulan piilotusvaiheessa ja se vaikuttikin paljon työskentelymotivaatioon! Kerran pääsi maistelemaan yhtä väärää kapulaa, mutta kun en huomionut tätä mitenkään, sylki Liz sen aika nopeasti suusta ja jatkoi oman etsimistä kunnes se löytyi. Monesti kauhistellaan jos koira alkuvaiheessa pääsee nostelemaan vääriä kapuloita (minä kuulun myös niiden joukkoon), mutta Lizille tämä taisi olla aika hyvä juttu. Nimittäin kun otin heti uudestaan, sattui jotain ihmeellistä... Liz lähti kovaa vauhtia siihen suuntaan mihin näki mun piilottavan oikean kapulan. Se ei kuitenkaan löytänyt heti kapulaa, koska juoksi liian kauas. Yhtäkkiä se bongasi väärien kasan, juoksi niitä kohti ja oli just kumartumassa niiden ylle, kun se vilkaisi mua sivusilmällä ja kääntyi samantien pois ja lähti etsimään oikeata kapulaa ruohikosta. Voi että mamma oli ylpeä pikku otuksestaan kun se toi oikean kapulan ja riemulla ei ollut rajoja!!! :) Tänään en kuitenkaan uskaltanut ottaa vaikeata tunarijuttua vieraassa ympäristössä, joten piilotin vain taas oman. Palkaksi sai lelun ja nyt oli motovaatio kohdallaan! Jatkamme siis toistaiseksi näin, eli vaikeampia treenejä vain kotona.
Seuraamistreenitkin ovat menneet eteenpäin. Liz jaksaa jo pitää kontaktia hieman häirittynäkin ja muutama askel eteenkin päin jo onnistuu ilman namia nenän edessä. Jee! Lelu kainalossa täytyy kuitenkin ehkä unohtaa, sillä Lizistä tulee silloin aika kyttäävää ja seuraa tosi matalana. Onneksi suoristui kun laitoin lelun taskuun.
Ja kaukokäskytkin menevät näillä näkymin uusiksi. Eli opetan Lizin varmaan takenemaan. Alustavasti olin ajatellut opettaa takajalat paikalleen, mutta se onkin hieman vaikeampi juttu tuollaiselle elohiirelle. Rauhalliselle kultsulle nuo kinkkiset tekniset jutut on paljon helpompi opettaa, mutta ekalle bc:lle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti