Sittenkin kuvia pentutreffeiltä

Laittelen sittenkin muutaman sinertävän kuvan pentutreffeiltä. Tuskin niitä ohjelmia tulee jonkin aikaan vielä koneelle... :)

Tässä kaksi riitapukaria: Noppa (vas.) ja Liz. Äippää ei kiinnosta :)

Supersuloinen Noppa :)!

Ja taas Liz ja Noppa.

JEE! Kylläpäs oli kivaa nähdä sisaruksiaan!

Liz kävi varkaissa pesuhuoneessa ja löysi iki-ihanan lelun: pesupallon :). Sen kanssa Liz palloitteli eilen illalla ja tänään päivällä vaikka kuinka kauan! Välillä kanteli sitä niin, että näytti kuin sillä olisi vappu-nenä :)

Liz oli saanut joululahjaksi valkoisen karvataljan. Heti ekana päivänä tyttö kuitenkin tappoi taljaa siihen malliin että hermot meni! Se otettiin siis pois. Liz sai sen nyt kuitenkin takaisin. Katsotaan kuinka pitkäksi aikaan :). Suloinen se ainakin on, nyt kun huomasi että sen päällähän voi nukkua!

Lis = Lutka!

Olemme kuulemma nimenneet pikkuisemme ihan väärin, tai ainakin hieman ronskisti. Kävin eilen nopeasti työpaikan kautta näyttämässä pentua ja eestiläinen työkaverini valaisi minua että Liz tarkoittaa eestiksi "lutkaa", tosin S:llä kirjoitettuna. No voi ku "kiva" :( ! Yritä nyt sitten keksiä joku vastaus tuohon... Onneksi Liz on kuitenkin aika tavallinen kutsumanimi ja lyhennys Elizabethistä. Kuitenkin...

Ennen työpaikkakierrosta kävimme pentutreffeillä. Että oli kivaa, sekä emännän että Lizzun mielestä! Kovasti sisarukset ärhenteli vielä toisilleen, mutta emä Gemille oltiin kilttejä. Ihme kyllä Liz ei kertaakaan yrittänyt maitobaarille, jota Noppa teki (ja sai kyllä kyytiä siitä). Kuvia en viitti vielä laittaa, kun niitä pitäisi ensin hieman käsitellä Photo Shopilla, mutta sitä ei ole vielä asennettu uuteen koneeseemme. Kuvia siis myöhemmin.

Jaahas, pikkuinen näyttikin heräävän. Täytyy lopettaa, sen kun on pakko nakerrella ihan kaikkea...

Pikku-piru!

Eilen sai Liz tutustua kaverini yli-kilttiin berninpaimenkoiraan, Fannyyn. Sama kaava toistui kuten Lyydinkin kanssa: ensin hieman ihmeteltiin (ehkä jopa pelättiin), sitten haisteltiin ja lopulta räksytettiin ja näykkäiltiin. Huoh! Fanny ei moisesta tykänyt ja käyttäytyi kuin Lyydi: juoksi karkuun. Lopuksi jouduin jopa kieltää Liz'iä ankarasti, sillä se rupesi vaanimaan Fannya ja lopulta hyökkäsi aina kauhealla mörinällä kimppuun. Aargh!

Fanny piti lopuksi kunnon hajurakoa Lizzuun.

Nyt pitäisi löytää kiltti koira-kaveri, joka kuitenkin osaisi sanoa Liz'lle takaisin ja näyttää miten vieraita koiria kohden käyttäydytään. Ihmisiä kohti Liz on koko ajan ollut erittäin kiltti, ehkä jopa hieman mielistelevä.

Kun Liz väsähti uskalsi Fannykin hieman lähemmäksi. Ihana ilme F:llä :). Taustalla Liz'n suosikki, marsu-pehmolelu.

Pikku-pirun työssä sitä väsyy nopeasti...

...jopa niin nopeasti että unohtaa syödä puruluun loppuun.

Iltäpäivällä on luvassa treffit Liz'n kahden sisarusten, Nopan ja Hugon, kanssa ja toki äiti-Gemkin on paikalla. Ehkä äippä laittaa Liz'n ruotuun (toivottavasti!).

"Mie oon kova mimmi!"

Eilen oli siis ohjelmassa käynti Vantaalla vanhempieni luona, tapaamassa Lyydiä. Kuvittelimme että Lyydiä ei voisi vähempää kiinnostaa pieni pallero, mutta väärin meni...

Liz odotti aluksi autossa kun minä ja Toni tervehdimme Lyydiä. Se on aina kovin innokas nähdessään meidät ja sai näin rauhoittua ennen kuin esittelisimme sen Liz'lle. Hetken kuluttua avasin auton oven ottaakseni Liz'n autosta, enkä huomannut että Lyydi jo tunki nokkaansa auton sisälle. Se riemastui aivan suunnattomasti pienestä otuksesta, eikä kova hännänheilutus enää riittänyt, vaan koko koira twistasi :). Liz oli hieman hämillään innokkaasta kaverista joten se sai pysyä sylissä jonkun aikaa. Lyydi sai sitten haistella Liz'n takapäätä että rauhoittuisi hiukan. Turha luulo. Lyydi sai siis hihnan kaulaansa ja Liz pääsi haistelemaan pihaa. Eikä siinä sitten kauan mennyt kun Liz keräsi rohkeutensa ja tuli haistelemaan itsekseen Lyydiä ja jonkun ajan kuluttua jo hyppi edestakas haukkuen ja pyytämään Lyydiä leikkiin. No Lyydihän tästä riemastui, vastasi kutsuun heittämällä eturuumiinsa maahaan ja päästämällä yhden kovan ja möreän haukahduksen. Se ei ollut pikku neidistä yhtään hauskaa ja korvat luimussa tuli meidän luo turvaan.

Menimme sitten sisätiloihin, Lyydi edelleen hihnassa, ja Liz lähti häntä pystyssä tutkimaan paikkoja, kun huomasi ettei Lyydi seuraa. Paikat oli nopeasti tutkittu ja sen jälkeen oli seurustelun vuoro. Liz kävi uudestaan moikkaamaan kaikki ihmiset ja uskaltautui taas tekemään tuttavuutta Lyydin kanssa. Lyydi oli sisälle päästyään rauhallisempi ja uskallsimme päästää sen vapaaksi. Se oli kuitenkin koko ajan käskyn alla. Lyydi oli hieman huolissaan kaikista leluistaan, joita Liz innoissaan tappoi ja kantoi "turvaan". Ei kuitenkaan sanonut pikkuiselle mitään, katseli vain harmissaan sen menoa ja meitä.

Tytöt yrittivät aina välillä leikkiä, mutta Lyydiä oli koko ajan rauhoiteltava, sillä se käyttää leikkiessään niin paljon tassuja. Lyydin ei tarvinnut kuin kerran läppäistä tassulla ja Liz meni jo mukkelis-makkelis. Mutta se ei Lizzukkaa haitannut! Itse asiassa pikkuinen innostui vain enemmän ja enemmän, ja lopulta se räksytti kuin pikku rakki Lyydin vierellä ja hyökkäili sitä kohti, näykäten milloin mistäkin. Kehtasi vielä muristakin ärhäkästi! En tiedä johtuiko se alun käskyn alla olemisesta vai Liz'n yhtäkkisestä röyhkeydestä, mutta Lyydi ei ärähtänyt kertaakaan. Se vain käveli pois joka kerta (lopulta melkein juoksi). Jouduimme siis loppujen lopuksi puolustamaan Lyydiä pikku-pedolta!

"Vuh, vuh!"

"Apua, pelasta mut!"

Loppu illan kotona Liz oli niin kiltti ja rauhallinen: oikea enkeli! Yleensä pahimmat hepulit ovat juuri siinä klo 20-21. Autoilukin sujui jo suht mallikkaasti kotia päin. Vain muutama jodlaus ja pikku piipitys. Kyllä se siitä!

Liz'n korvat ovat muuten ruvenneet nousemaan :). Ensin vain toinen korva ja nyt molemmat korvat törröttävät sivulle ;). Suloinen enkelini! Tässä todistusaineistoa!:


Tässä vielä tämän aamuinen kuva takapihalta. Lizzukan mielestä on tosi kivaa "varastaa" mamman hanska, juosta ensin ympäri pihaa se suussaan, sitten hyökkäillä sitä kohti "myyränhyppyjen" kera ja lopuksi vielä tapporavistaa se kuoliaaksi. Mikähän noissa hanskoissa oikein on? Kaikkien koiriemme mielestä hanskat ovat aina voittaneet omat lelut.

Mainittakoon vielä että Liz on alkanut reagoimaan jo nimeensäkin!! Noh, toisaalta se kyllä reagoi "mammanpikkukultamussukka"-nimeenkin, kunhan sen vain sanoo oikeaan äänen sävyyn ;)

Menoa ja meininkiä

Viikonloppu takana ja taas paljon uusia kokemuksia.



Hihna kävely menee jo varsin mallikkaasti. Liz on aivan innoissaan kun suunnistamme kohti etuovea. Ja niin reippaasti lähtee häntä pystyssä ulos ovesta ja parkkipaikalle. Olemme myös käyneet pariin otteeseen metsässä. Se on neidin mielestä ihan huippua! Yksin se ei uskalla pitkälle mennä, vaan tarkkailee koko ajan missä itse liikun. Metsässä on myös hyvä treenata luoksetuloa, ja Liz tuleekin aina vihellyksestä niin nopeasti kuin pikku jaloistaansa päsee. Vieraat ihmiset ja koirat (läheltä kulkevat) ollaan ohitettu sylissä. Ne hieman ihmetyttää, mutta ei pelota. Yleensä alkaa kunnon hännän heilutus kun ohikulkeva ihminen kävelee jo poispäin.

Eilen leikattiin myös kynnet jauhelihan avulla ja samaan syssyyn, kun neitiä kerran hieman väsytti ja kynsienleikkuu meni niin hienosti, tutustuttiin myös harjaan ja pölynimuriin. No problem! Autoilu on Liz'n mielestä kuitenkin tosi mälsää. Itku ja huuto ei meinaa loppua millään. Täytyykin ottaa projektiksi autoilla hieman joka päivä.



Kontaktia ollaan myös hieman treenattu ja tajusi kyllä heti idean (no, tätä on kai hieman treenattukin kasvattajan luona...). Olen siis kyykyssä molemmat kädet ylhäällä sivuilla ja molemmissa namit. Heti kun pentu on "luopunut" namista ja katsonut silmiini olen palkannut. Nyt ei edes yritä katsoa käsiäni vaan tapittaa vain silmiin ;). Taitava pikkuinen! Ollaan myös huijattu vierailioita miten Liz muka osaa ja istua käskystä. Sillä on aina tapana istahtaa eteeni kun pidän namia kädessä ja jos onnistun sanomaan "Istu!" oikeaan aikaan, näyttää se ihan siltä kuin se osaisi käskyn :).


"Mitäs sitten tehtäisi?":

Illalla olisi tarkoitus mennä katsomaan Lyydi-kultsua vanhempieni luo. Saas nähdä kuinka käy... :)

"Ottakaa sitten paljon kuvia!"

No juu... Pennun kuvaaminen ei ole niin helppoa. Kyllähän minä niitä kuvia räpsin, mutta kun kamera tarkentaa 1-2 sekunttia, niin siinä ajassa Liz ehtii jo vaikka minne.

Ja noita otoksia riittää... Tässä poseerauskuvan ottamisen tulos :). Kameran nauha roikkui siinä edessä niin houkuttelevasti...

Tänään ollaan treenattu kaulapannan pitoa ja ai että sitä protestin määrää ja laatua! Liz laukkasi ympäri kämppää itkien ja huutaen, välillä tehtiin kuperkeikkoja ja tietenkin rapsuteltiin niin pirusti. Tyhmä mamma! Pari tuntia neiti jaksoi showta, sitten patteritkin jo loppuivat ja nukuttiin seuraavat pari tuntia.

Kun panta ei enää kiusannut, lähdimme Lizin kanssa lähimetsään ihmettelemään uusia paikkoja. Neiti oli NIIN reipas ja tutki innolla uudet asiat. Hieman menomatka sylissä kuitenkin jännitti, kun autoja ajoi ohi, ei mitään paniikkia kutenkaan. Pikkuinen meni tänään myös itse ensimmäistä kertaa häkkiin. Tähän asti olen aina siirtänyt sen sinne nukahdettuaan. Reipas Lizpetti :)!

Tänään ollaan myös saatu todistaa Lizzun pirullisia puolia... AUTS!

Korvatkin nousseet jo ihan mukavasti :). Nojoo, toiveajattelua, mutta hauska kuva silti!

Tämmöinen meille sitten muutti ;)

...ja "tää" on AIVAN IHANA!!! Ja kuten blogi otsikkokin jo paljasti pikkuinen tuntee (tai tulevaisuudessa ainakin) nimen Liz. Virallisemmin neiti on Mithrandir Blizz ja muutti eilen meidän iloksemme Espoosta. Ensimmäinen yö meni hyvin; mitä nyt heräiltiin kerran tunnissa :). Mutta kun Liz oli päässyt pihalle pissalle, jatkoi se heti uniaan sisään päästyään. Ja pakko heti kertoa miten taitava pikkuinen on ollut: eilisen klo 19 (kun saavuttiin kotiin) ja nyt klo 20.30 välisenä aikana on päässyt YHDET pissat sisälle, ja silloinkin oli oma vika, kun en saanut takkia tarpeeksi nopeasti niskaan.

Tänään ollan leikitty paljon, totuteltu hieman pantaan (joka oli aivan kauhea Liz'n mielestä!) sekä treenaattu häkissä olemista. Takapihalla "treenattu" myös luoksetulon alkeita: kantelen nameja mukanani ja aina kun Liz on tulossa kohti kumarrun ja vihellän. Vihellän myös ruoka-aikana. Aika kivasti jo reagoi tähän. Fiksu tyttö! Mutta sehän oli jo tiedossa ;). Vanhempani ja pikku-siskoni kävivät myös katsomassa Liz'iä, eikä jännittänyt ollenkaan! Ehkä hieman vieraskorea oli kumminkin: pusutteli kaikkia vieraita tuplasti enemmän!



Vielä ei olla hirveästi nähty Liz'n pirullisia puolia, mitä jonkin veran varoiteltiin :). Toki roikkuu hieman lahkeissa ja yrittää purra varpaita, mutta unohtaa nämä hommat nopeasti kun tytölle näytetään jotain lelua. Suurimmaksi osaksi aikaa Liz on ollut oikea sydänten murskaaja: se istahtaa jalkojen juureen ja tapittaa silmiin (niin vastustamaton ilme kasvoillaan) tai kipeää syliin ja yrittää pussata. Toki energiaakin löytyy, mutta silloin vedetään tuhatta ja sataa ympäri takapihaa ja pompitaan lumikasoissa. Aikas hauskaa katseltavaa ;).

Super kiitokset vielä Johannalle ja Marialle ihanasta pikku-Kaisasta!! Olemme myytyjä...