"Kyllähän sull on helppoo bc:llä!"

...vai-miten-se-nyt-oli. NO EI OLE HELPPOA!!!

Käytiin tänään Susanin ja Ruut'n & Hessun kaa kävelyllä ja juteltiin taas niitä näitä koirien kouluttamisesta ja ongelmista. Kylläpäs oli taas terapeuttista :)! Oli puhe mm. seuraamisesta ja mun asennevammasta tätä liikettä kohtaan. Mä en kertakaikkiaan osaa opettaa tätä liikettä Lizille namilla tai lelulla. Namit siis toimii sisällä kun ei ole muita häiriötekiöitä ja ulkona olisi melkein pakko olla lelu. Mutta kun en osaa opettaa lelulla! Liz on heti pomppimassa mun nenän edessä, eli aivan liian korkeassa vireessä. Mä olenkin ratkaissut tän ongelman jättämällä seuraamiset ja treenannut kaikkia kivoja vauhti-liikkeitä, joita voi helposti palkata lelulla :D. Ollaan treenattu ruutua, merkkiä, tasamaa noutoa (myös metallilla!!) ja luoksetuloa. Täytyy vielä kehua miten hyvin metallinouto on sujunut pitkän tauon jälkeen (hampaiden vaihtumisen takia)! Ensin pari vauhtinoutoa puukapulalla, josta siis lelu palkaksi, ja heti perään metallikapulalla. Liz ei epäröinyt ollenkaan, kun oli ajatus vain lelussa! Liz on myös selvästi alkanut hahmoittamaan ruudun ja merkin. Vielä on kosketusalusta paikalla, mutta nyt olen jo vienyt alustan Lizin näkemättä!

Mutta se seuraaminen... Viikon seuraamistauon (ja terapiaistunnon) jälkeen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja treenata SEURAAMISTA. Tai no, otettiin askelia ja perusasentoja sisällä ennen ruoka-aikaa, että Liz olisi ekstra ahne. Hyvä oli motivaatio ja yritti niin kovasi tarjota sivulletuloa, vain liian eteen minun mielestäni. Mutta pienen pienellä namiohjauksella sain Lizin oikeaan paikkaan ja tehtiin lopuksi monta onnistunutta sivulletuloa ja yhden askeleen pätkiä eteen ja oikealle. Jee! Hymyssä suin lähdimme sitten iltalenkille :).

Tähän loppuun sopisi varmaan vielä Tonin osuva ja "kannustava" kommentti jokunen aikaa sitten: "Mä luulin aina että sä oot joku guru koirakoulutuksessa, mutta nyt mä tajuun ettet sä ole...!" No, itsepähän halusin vilkkaan koiran :), eikä kaduta ollenkaan!.