Kuvia ja treeniä

Dodii.. Sainpas laitettua lisää kuvia! Mene ja tiedä miksi viimeksi tökki. Tässä siis ensimmäiseksi 12 vkon kasvukuva istuen ja alla näitä korva-kuvia.

Piruilut mielessä! Tässä vain oikea korva pystyssä.

...ja sitten hieman näyttelykoira-korvia

...ja jotain siltä väliltä :). Saas nähdä minkä näköiset ovat aikuisena.

Ja tässä hieman todistusaineistoa (vaikkei ihan parhaimmasta päästä :) ) siitä että Liz toi mulle metallikapulan! Parempaa kuvaa en saanut, sillä Lizpetti toi sen syyliin saakka ja tilanne ei toistunut. Pomppi kyllä kapulan perään, mutta jäi vai pureskelemaan sitä ja leikkimään itsekseen. Mutta tästä se lähtee :). Taitava pikkuinen!

Torstaina kävimme Susanin ja Ruutin kanssa treenaamassa. Tällä kertaa treenasin myös vähän Lizin kanssa. Liz sai aloittaa, Ruutin paikallaolon jälkeen. Tehtiin aluksi vain perusasentoa ja kontaktia. Näin sain myös Lizin kiinnostumaan musta ja jättämään Susanin molemmat koirat sekä muut häiriötekijät rauhaan. Ei ongelmaa, otti heti hyvin kontaktia makkaraan :). Perusasennotkin oli ihan kivoja; näyttäisi vähän siltä että Liz alkaa jo hieman hahmoittamaan oikean paikan. Toki tarvii vielä paljon käsiapua. Myös vasemmalle käännöksissä käytti hyvin takapäätä.

Sitten seurattiin. Taas namilla imuttaen lähelle jalkaa. Hitsi kun tää on vaikeata! Liz pysyy kyllä tiiviisti jalassa kiinni ja syö namia, mutta se suoruus... Susan vinkkasikin kaartamaan loivasti vasemmalle tai periatteessa kävelemään ympyrää. Näin teimme ja näytti kuulemma oikein kivalta. Sitä ollaan nyt jatkettu kotona, mutta on vaikea itse nähdä onko Liz suorassa vai ei.

Lopuksi otettiin vielä yksi vauhtiluoksetulo. Piippasi aivan hirveästi, vaikka käyttäydyin ihan rauhallisesti ja kävelin hitaasti poispäin. Tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin pystyin kutsumaan sen (oli hiljaa). Pitäisiköhän jättämistä treenata erikseen? Ja palata takaisin antamaan namia? Ehkei lelua pitäisi näyttää ollenkaan jätössä!? En todellakaan halua "opettaa" tuota piippaamaan...

Ainiin, otettiinhan me vielä tuota kosketusalustaakin. Ruuti teki omat treenit välissä, jonka jälkeen otin Lissun vielä uudestaan autosta. Kosketusalustaa ollan vain aikaisemmin otettu sisällä, joten päätin kokeilla miten toimii kentällä. Ja hyvin toimi :)! Liz meni heti koskettamaan alustaa, kuin vanha tekijä! Hyvä, hyvä!

Kasvukuva (12 vkoa)

Tää blogi ei nyt jostain syystä anna mun laittaa enemmän kuvia (joku tietty rajoitus??), eli nyt vain yksi kasvukuva tällä kertaa. Aika pitkät koivet jo! Ja vaaka näytti 7,5 kg. Piti laittaa muutama korvakuvakin, mutta toiste. Ne on välillä aika hassuissa asennoissa...

Ja tarkennetaan nyt sitä nouto + klikkeri treeniä, etten aio treenata noutoa liikkeenä naksuttimella, vain ainoastaan nostamista.

Lekurissa ja naksuttelua

Tänään Liz täyttää 12 vkoa! Ja 3 kk tulee täynnä 6 päivän kuluttua, eli 17.3.(Johanna...öhöm! :) ). Sen kunniaksi käytiin ottamassa nelosrokote lekurissa. Liz ei itkenyt yhtään kun sai piikin...se itki vain koko muun ajan! Tyhmä-äiti ei päästänyt leikaussaliin, eikä tutkimaan rapisevaa roskakoria tai syömään nurkassa lojuvaa pahvilaatikkoa. Tyhmä-äiti ei edes päästänyt potilaille tarkoitettuun häkkiin sisälle tai antanut hypätä alas pöydältä! Kai sitä nyt vähemmästäkin surettaa...

Yritin laittaa pienen klipin Lizin kosketusalusta temppuilusta, mutta kai se on hyväksyttävä että käyttäjässä on jokin vika... Toivottavasti saan laitettua myöhemmin, ratsuväen saavuttua.

On muuten ollut hauska huomata miten Liz on selvästi hiffanut naksun (klikkerin) idean. En ole varsinaisesti ehdollistanut sitä äänelle, sillä luin ettei tämä ole tarpeen sillä koirat oppivat äänen joka tapauksessa nopeasti. Ja näinhän siinä kävikin! Liz on myös oppinut että kun itse istun passiivisena lattialla, kannattaa sen olla aktiivinen. Tosin se vain kävelee edes takaisin nenä maassa, johtuen tietty tuosta kosketuspinta treenistä. Eilen vaihdoinkin harjoitusta ja päätin kokeilla lelun nostoa/noutoa klikkerille. Oli pakko helpottaa hieman aluksi ja heiluttelin lelua. Vähän ajan kuluttua Liz pomppi lelun perään, kun ei kerran namia herunut. "Klik!" ja nami. Liz oli tietty tosi hämmästynyt ja jatkoi namin syötyä taas kyttäilyyn kädessä oleviin nameihin sekä välillä lattian "haisteluun". Sama toistui koko ekan treenin aikana. Tänään kokeilin uudestaan ja aluksi taas heiluttelin lelua ja heitin sen. Liz pomppi lelun perään ja "klik!" Tein vielä pari toistoa kunnes päätin olla ihan passiivinen. Katsoin aina välillä lelua ja Lizin pikku aivot raksuttivat. Yhtäkkiä se teki ISON myyrän loikan lelun päälle ja ennen kuin ehti ottaa sen suuhun naksautin nopeasti (liiankin) ennen kuin tilanne olisi ohi. Lizillä näytti lampu syttyvän...ja sen jälkeen se teki yhä uudestaan myyränloikkia, mutta ei ottanut lelua suuhun :). Tää on vain liian fiksu mulle! Mutta kyl tää naksuttelu on kivaa (virheistä huolimatta)!

Reenaamassa

Eilen käytiin Espoolais-porukan kanssa treenaamassa lämpimässä sisähallissa Vantaanpuistossa. Halli oli aika pieni ja mattopohjainen ja lämmitys (tai jokin kone) surisi aina välillä. Tuli Lyydin nuoruusajat mieleen ja miten se olisi kerta kaikkiaan kieltäytynyt tekemästä yhtään mitään ja vaatinut päästä takaisin autoon. Liz käveli reippaasti halliin sisään, tehtiin yksi kierros ympäri, jolloin se haisteli tarkkaan mattoa, kaikki nurkat ja eri huonekaluja ym. Sitten se olikin valmis hommiin :"Vai tällainen paikka, eikai tässä mitään hätää!" Ihan outoa omistaa yhtäkkiä noin reipas tapaus! No, Lyydin puolustukseksi emme kyllä taineet viedä sitä tarpeeksi eri paikkoihin sen ollessa ihan pieni.

Mutta sitten itse treeneihin. Liz sai tehdä pienimpänä ekana. Kuten jo mainitsin se oli heti valmiina "hommiin". Muut ihailivat sen keskittymistä/kontaktia, mutta kyllä se taitaa vielä pitää kontaktia siihen makkaraan :). Tehtiin siis vähän sivulletuloja, askeleita vasempaan, seuraamista imuttaen sekä vauhtiluoksetuloja.

Sivulletulot oli nyt yllättävän vaikeita...emännälle. Liz on jo niin vikkelä! Vinkiksi tuli tarkkuutta käsiohjaukseen, pidempi askel (jos otan vain yhden) ja malttia. Eikun treenaamaan taas :). Vasemmalle käännöksissä Liz käytti yllättävän hyvin takapäätä, mutta siinäkin täytyy olla tarkkana ettei tuu liian eteen perusasentoon. Huoh!

Luoksetulossa Liz on nyt alkanut piippaamaan paljon kun jätän sen apuohjaajan luokse. Kokeiltiinkin niin että kävelin pois, enkä juossut. Oli näin rauhallisempi, muttei hiljaa. Sitten joku vinkkasi että älä kutsu ennen kuin hiljenee (kas kun en tätä hoksannut itse!) ja vika kerta olikin jo paljon parempi. Ehkei vauhti ollut ihan superi, mutta ehkä tärkeämpää ettei kiihdy näin pienenä liikaa! Ja se leikkiminen lopuksi...no ainakin leikkii. Täytyy sitäkin vain "treenata" lisää!

Imutus seuraamista namilla ei olla paljon treenattu, sillä en ollut varma kannattaako sitä ottaa paljon pennulla (vaan ennemmin hinkkaa se perusasento kuntoon ja opettaa seuraaminen ensin yhden sitten kahden jne. askeleiden kautta). En ollut itse huomannut miten vino Liz on imutuksessa, mutta pienellä käden asennon korjauksella sekin korjaantui. Katsotaan miten kauan muistan tuon oikean kohdan :).


Olen jo tässä muutaman päivän miettinyt mitä muuta voisi pikkuiselle opettaa, ettei aina vain noita seuraamiseen liittyviä perusjuttuja. No ruutu on aina ollut mun suosikki liike, eli ei kun kosketusalustaa treenaamaan. Tänään otettiin sitten hiirimatto ja klikker esiin toisen kerran. Eilen aamulla treenattiin tätä ekan kerran, mut Liz ei kyllä ollenkaan tajunut ideaa. Tarkoitus oli että olisin itse aivan hiljaa ja passiivinen ja antaisin Lizin itse hiffata idean. No sehän vain istui ja tapitti ("tää on varmaan tätä paikallaoloa!") ja lopuksi sillä paloi hermot kun ei saanut namia. Pakkohan mun oli hieman helpotta tilannetta, joten naputin sormella hiirimattoa. Tämän seurauksena Liz tuli haistelemaan mattoa ja "klik!" ja palkka. Naputin aina vain uudestaan, että pikku hiljaa alkaisi ymmärtää syyn ja seurauksen, mutta ei. Aloin jo epäilemään ettei näin pientä pentua voi klikkerillä treenata, vaikka kirjallisuus väittääkin toisin. Tänään otin sitten rohkeasti hiirimaton taas esiin. Taas tarjottiin vain istumista, mutta kun vain pysyin passivisena ja aina välillä katsoin mattoa kohti, Liz meni yhtäkkiä haistelemaan sitä. "KLIK!" Sitten sillä syttyi lampu! Ja sen jälkeen jouduinkin jo klikkaamaan 3-4 sekunnin välein, kun tyyppi aina uudestaan ja uudestaan meni haistelemaan mattoa :). Aivan loistava pieni ihme-pentu!

Kasvukuvat

Tässä vielä kasvukuvat, kun en eilen illalla jaksanut niitä laittaa. Kuvat ovat siis otettu keskiviikkona ja ikää 11 vkoa.

Pörröpää pesun jälkeen :)

Ai niin...unohdin ihan kirjoittaa parkkihalli kommelluksista! Tai no, ei ne mitään kommelluksia ollut, sillä meni aivan loistavasti :)! Hieman ihmetteli mustia, isoja vesilätäköitä (hölmö talvipentu) ;). Ekat pari minuuttia piippasi, mutta kulki koko ajan häntä pystyssä eikä pelännyt MITÄÄN! Ei moottoripyörien kovaa pörinää, ei autoja, kolisevia ostoskärryjä tai kirkuvia lapsia (niiden luokse oli ihan pakko päästä!). Varman makkarat auttoivat, mutta miksi ottaa riskejä että pelästyy. Sai myös jonkin verran rapsutuksia vierailta ihmisiltä. Lopuksi Liz oli niin rento että uskalsin ottaa narulelun taskusta ja ihan kivast veti, ei niin kovasti kuin yleensä mutta keskittyi kuitenkin leikkimiseen minun kanssa. Voi olla että väsymyskin vaikutti, nukahti nimittäin aika nopeasti kun pääsimme kotiin. Hieno kokemus jälleen kerran!

Uusia tuttavuuksia :)

Jokunen päivä sitten sain viestin blogiini, tai tarkemmin kutsun pienen bc-porukan treeneihin ihan meidän nurkilla! Olipas mukava ylläri! Ja tottahan toki kiinnostaa tutustua harrastaviin ja uusiin koiraihmisiin (oli rotu sitten mikä tahansa). Eilen ja tänään kävimmekin sitten Lizin kanssa tutustumassa ja esittäytymässä. Eilen tapasimme Susanin ja Ruutin sekä Marian ja Remun Järvenpään rantapuistossa. En antanaut Lizin haistella koiria, mutta sai tutustua ohjaajiin. Tutustui heihin samalla innolla ja sadoilla pusuilla, kuten aina ihmisiin :). On se vain ihanaa kun on sosiaalinen ja rohkea pentu!


Maria ja Susan aloitti treenaamisen ja me hilluttiin siinä vieressä. Syöttelin nameja Lissulle ja otin hieman sivulletuloa. Hieman oli levoton tai lähinnä harmitti, kun ei saanut mennä muiden koirien luo. Mutta makkaran voima on verraton ja hetken kuluttua keskittyi jo ihan hyvin. Tarjosi jopa kontaktia loppussa :)! Ja mitä parasta, SE LEIKKI mun kaa! Taitava Lizpetti!! Treenattiin vielä autossaodottelua, niin pääsin hieman seuraamaan Ruutin treenamista. Se oli oikein pätevä pieni likka niinkin nuoreksi (1-v.). Remun treenamista en valitettavasti ehtinyt jäädä katselemaan, sillä olimme sovinneet vierailun vanhempieni luokse. Ensi kerralla sitten!

Tänään oli sitten vuorossa hillumiset Susanin&Ruutin ja Sailan&Saagan treeneissä, jonkun Järvenpään koulun pihassa. Taas samaa piippaamista aluksi, joten annoin Lizin haistella hieman Ruutia hihnassa. Ruut käyttäytyi niin kauniisti ja rauhallisesti Lizin kaa, eikä kauaa kaa kun yrittivät jo hieman painia ja näykkivät lempeästi toisiaan :). En antanut Lissun kuitenkaan leikkiä kauan, vaan kaivoin maagiset makkarat taskusta ja otimme hieman kontaktitreeniä. Hienosti meni :)! Käveltiin hieman siinä kentällä, välillä leikkien (hyvin veti!) ja välillä otettiin sivulletuloa sekä kontaktia. Sen jälkeen Liz pääsi taas autoon lepäämään ja treenaamaan odottamista ja sain ihailla Ruutin ja Saagan treenailua. Kylläpäs on vauhdikkaita ja taistelutahtoisia koiria! Lopuksi otin Lizin kanssa vielä yhden vauhtiluoksetulon JA SE TULI LUJAA :)!

Kiitokset vielä Marialle, Sailalle ja erityisesti Susanille kun toivotitte mut tervetulleeksi treeneihinne! Oli mukava tutustua!

Viikonlopun häppeninkiä

Viime viikonloppu oli tapahtumia täynnä. Olin lauantaiaamun töissä (8-14) ja lähdimme sieltä suoraan Tonin kanssa näyttämään Liziä Tonin enolle ja perheelle. Oleilimme ulkona, kun sääkin oli niin hieno ja pikku-Liz oli oikea enkeli...aluksi. Sitten se hoksasi lintulaudan, jonka alle oli tippunut paljon siemeniä ja pähkinöitä. Muutama leivänkannikkakin löytyi. Eli eihän siitä seurustelusta tullut enää mitään, vaan koko ajan oli karattava sinne. Tyhmä äiti laittoi sitten Lissun hihnaan. Se ei ollut yhtään kivaa, niin Lissu keksi sitten alkaa kaivaa kukkapenkkiä. Ei kuulemma haitannut talon emäntää, mutta otin sen kuitenkin pois jonkin ajan kuluttua. Ja kun sekin kiellettiin päätti Liz pureskella silittäviä käsiä, tai oikeastaan hanskoja (on silloin tällöin saanut leikkiä mun yhdellä hanskalla). Meno ei näyttänyt yhtään lupaavalta ja onneksi emme aikataulun vuoksi ehtineet sisälle kahvittelemaan. Huhuh! Mitäköhän siitäkin olisi tullut... Lähdimme siis kotiin syöttämään Lissun, jonka jälkeen pakotettiin häkkiin päikkäreille (siitäkin syntyi pieni protesti), että olisi pirteämpi illalla. Kuudelta olis siis vuorossa pienet treenit Johannan ja Nina kanssa Espoon Barona Areenalla. Liz aloitti ja otti hieman sivulletuloa, askelkäännöksiä vasemmalle, vauhti-luosketuloa ja kontaktia. Minulle oli erityisen tärkeää saada varmistus perusasennon oikea paikka, etten opeta väärin. On jotenkin niin vaikeata nähdä itse, kun toinen on niin pieni vielä :). Paikka oli kuulemman ihan ok, mutta malttia saisi olla, eli hosun liikaa ja teen liian nopean kiepin kädellä. Sitten kokeiltiin vasemmalle käännöksiä, jota en ole juurikaan tehnyt kotona. Nehän meni jo ihan kivasti lopuksi, kunhan Nina ensi näytti näkymättömällä koirallaan miten namikädellä autetaan :). Hyvä Lizpetti! Luoksetulossa Johanna piti Liziä kiinni ja lähdin itse juoksemaan karkuun. Liz tuli hyvällä vauhdilla mutta lopussa kun yritin palkata lelulla (sukalla), meni taas yleishäröilyksi ja Liz lähinnä murisi ja yritti lopuksi iskeä kiinni hihaan ja lahkeeseen. Täytyisköhän välillä kokeilla namipalkalla? Kaiken kaikkiaan Liz oli oikein skarppina ja pysytteli koko ajan lähellä, vaikka olikin vapaana, ja teki hyvin keskittyneesti töitä! Jee!

Sunnuntaina suuntasimme klo 9.30 auton kohti Sotunkia tapaamaan Nisse-isukkia ja Ankia. Paikalla oli myös Lizin veli Hugo sekä Mirja. Hugo oli tullut tekemään hieman pentu-HAKU juttuja: "tuuli-harjoituksia". Lizkin sai kerran kokeilla! Anki meni siis lihapullien kaa kuusen alle makaamaan ja kävelimme Lizin kaa muina miehinä siitä ohi muutaman kerran, kunnes Liz itse hiffasi että tuollahan makaa joku. Hieman oli ihmeissään, että miksi toi nyt tuolla keskellä pöpelikköä makaa, mutta ei mielestäni pelännyt. Lähinnä hieman ihmetteli. Ja riemulla ei ollut rajoja kun Anki rupesi juttelemaan Lizille ja antoi lihapullia ja peuhasi sen kanssa :). Voi kun oli kivaa, myös emännän mielestä!!

Harkkojen jälkeen pennut pääsivät tutustumaan Nisseen! Hugo oli kova poika ja haisteli häntä pystyssä Nisseä. Yritti jopa astua iskää ;). Liz taas oli hieman varovainen aluksi, mutta lopuksi pyysi jopa iskää leikkimään naurettavalla fifimäisellä äänellään :). Pennut riehuivat myös paljon keskenään ja uni maittoi kotimatkalla ja melkein loppuillankin...

Tajusin tänään että Liz täyttää jo 11-viikkoa huomenna ja ympäristötreeneistä on pahasti unohtunut parkkihallit. Kaksi kertaa ollaan käyty, mutta hyvin rauhalliseen aikaan. Ja reipashan tuo on aina ollut uusissa ympäristöissä, mutta ei sitä ikinä tiedä mitä mörkökausi tuo tullessaan (ja miten aikasin se alkaa). Kohta siis lähdemme ruokakauppaan ja otamme Lissun mukaan pahimpaan ruuhka-aikaan. Peukut pystyyn!