Syksyä ilmassa

Tässäköhän se kesä nyt oli... Ainakin aamut ja illat ovat jo tosi kylmiä, täällä pohjosessa alle 10 C (Hui!). Masentavaa :(. Mutta ainakaan ei Lizin tuu kuuma treenatessa!

Käytiin eilen treenaamassa kolmen tyypin porukassa kotinurkilla ja tänään vielä vähän itteksemme. Molemmat treenit meni loistavasti ja olin tosi tyytyväinen Lizpettiin!! Eilen tehtiin paikalla istumista, seuraamista, ruutua ja ohjatun noudon alkeita. Paikalla istumien oli tosi helppo (Susan seisoi remmin päällä); halusin tehdä siitä vain onnistuneen treenin. Ja sitähän se oli! Kävin n. kymmenen askeleen päässä ja palasin aika nopeasti palkkaamaan namilla. Myös seuraamiseen oli tyytyväisempi kuin pari päivää sitten: enää ei painanut läheskään niin paljon ja keskittyi myös olennaiseen. Viimeksi ei edes yrittänyt hakea oikeaa paikkaa ja seurasi NIIN vinossa! Nyt tehtiin muutamia käännöksiä, suoraa ja vähän juoksuakin. Kaikki ihan ok! Ja nyt muistin palkata vasemmalta ja taaksepäin ;)!!

Jos olin iloinen paremmasta seuraamisesta, niin ruudun jälkeen mä leijuin!! Otettiin ensin suora ruutuun lähetys (kosketusalusta paikalla). Se oli nopea ja suora. Sitten hetsasin merkkiä ja pyysin katsomaan sinne päin. Kun Liz selvästi oli lukinnut merkin, lähetin sen sinne (hieno oli!). Tässä kohtaa epäröin hetken, että olisiko ahne vai ei, lähettäiskö sen tästä vielä ruutuun. Käänsin pääni selvästi ruutuun päin ja kun Lizkin kääntyi katsomaan ruutua, oli asia selvä. "RUUTUUN!" Ja sinne se meni! Ja vielä nopeasti ja suoraan kosketusalustalle! Ai että oli hieno fiilis! Siitä sitten super-palkka, hilluttiin ja hyypittiin edestakas ja revittiin vetolelua :). Liz oli niin taitava etten viitsinyt enää ottaa ruutua ilman kosketusalustaa.

Lopuksi otin vielä ohjatun alkeita, tosin suunnitelma ei ollut kummoinen. Ja hieman hölmö treeni siitä tulikin. Vein Lizin merkille ja pyysin siinä siiten apuohjaajaa pitämään kiinni, kun itse vein yhden kapulan sivulle (taakse). Siitä sitten lähetin hakemaan kapulaa pari kertaa... (Öööö..!?). No, tänään oli ehkä hieman fiksummat ohjatun treenit. Koska Liz ei oikein pidä siitä kun "vien" sen merkille (istahtaa/menee maahan helposti ja joudun korjaamaan paljon), niinpä otettiin eka merkille lähetyksiä. Treenasin myös malttia ja pysymistä merkillä. Liz pysyi niin hienosti ja rauhassa paikalla, että uskalsin lähteä viemään ohjatun kapulaa oikealle kaartaen. Hieman se kääntyi katsomaan ja siirsi samalla vähän etutassuja, muuten ok. Kun palasin lähetyspaikalle se oikein tärisi jännityksestä ja pää alhaalla odotti "Hae!"-käskyä. Taas käänsin ensin selvästi pään ja toiston jälkeen Lizkin tarkisti vielä missä se kapula nyt olikaan! Sitten lähetys ja pikkuinen kiihdytti niin että hiekka pöllysi :). Palkka taas vauhdista (ei me vielä olla otettukaan loppuun asti noutoja). Tein saman jutun vielä uudestaan ja taas hyvä. Sitten tuli ahne olo ja vein ENSIN kapulan paikoilleen, ajatuksena saada se merkille eikä heti noutamaan. Käskin monta kertaa katsomaan merkkiä ja mentiin ihan parin metrin päähän, josta lähetys. Ja ei edes yrittänyt kapulalle!! Tästä tietty heti palkka ja kapula jäi noutamatta (kuten oli tarkoituskin). Hieno, taitava, pätevä pieni bc!!!

Niin, ja treenattiin me tänään hieman seuraamistakin (ihan ok!) ja luoksetulon stoppeja. Pitäsi kuulemma alkaa treenaamaan jääviä liikkeitäkin ;), mutta pikkasen samaahan tulee luoksetulon stopeissakin. Vai mitä?!

Ja mamma on muuten aloittanut taas tanssi harrastuksen! Tällä kertaa hieman erilaista tanssia, kuin aikaisemmin. Kerran viikossa käyn siis "Lockingissa". Tässä klipsi jos ei sano yhtään mitään:
http://www.youtube.com/watch?v=cpZwdBadn20&feature=related

...ja mähän tietty vedän nyt jo noin hienosti :D!

Lizin tempaukset ja temput

Lomat on lomailtu, tai no onhan sitä vielä viikko syyskuussa, jolloin mennään ulkomaille ilman koiria. Lizillä oli oikea extreme loma mökillä. Ja kaikki tämä tapahtui viikon sisällä! Se karkasi auton perään, jota ehti seurata noin kilometrin. Sitten se joko repäisi tai puraisi kieleensä metsässä - tuloksena pysyvä vekki kielessä. Tyyppi on aika koomisen näköinen läähättäessä! Toisena päivänä Liz söi jotain tumman punaista sientä (mamma meinas saada sydärin!) mutta onneksi kyseessä oli vaaraton ruokasieni. Mutta sekään ei riittänyt, vaan pithän sitä rupikonnaakin vielä maistaa. Se maistui kuitenkin niin pahalta, että Liz sylki konnan heti suustaan, joka hyppi heti tiehensä. Sen jälkeen Liz oli aika pahoinvoivan näköinen, ei oksentanut mutta kuolasi tosi paljon. Minähän panikoin taas sen verran, että oli pakko heti soittaa eläinlääkäriin (la klo 23!). Ei kuitenkaan mitään syytä paniikkiin, suu piti vain huuhdella kunnolla ja puolen tunnin jälkeen Liz olisi taas ollut valmina uusiin seikkailiuihin. Mamma ei kuitenkaan ollut ja jännittävät seikkailut loppuivat tylysti hihnaan...

Nyt on siis pari viikkoa oltu jo töissä, ja ekalla viikolla treenattiin taas norimisti tokoa, sekä kavereiden kaa että yksin. Ruutu on mennyt kivasti eteenpäin. Voiskohan syynä olla se, että se on yksi suosikki liikkeistäni ja treenaan sitä AINA joka treeneissä :). Liz hahmottaa jo mielestäni ihan kivasti ruudun ja merkkikin näyttää jo aika kivalta kosketusalustalla. Ruudussa olen myös välillä jättänyt kosketusalustaa pois ja hyvin Liz kuuntelee pysäytyskäskyä (on aina saanut lelun siitä palkaksi). Sitten taas toisaalta moni ALO/AVO liikke on täysin alkutekiöissä, kuten liikkeestä pysäytykset ja paikallaolot maaten. Noh, ei meillä ole kiire kisoihin!

Kuluvan viikon Liz on ollut toipilaana. Viime viikon lauantaina se alkoi yhtäkkiä ontumaan vapaana juoksentelun jälkeen. Tiistaihin mennessä ontumista ei oikeastaan enää huomannut, mutta otettiin kuitenkin iisisti vielä muutama päivä. Ongelmana oli vain saada Liz ymmärtämään tämä, kun se tunsi olevansa elämänsä kunnossa! Niinpä opeteltiinkin kaikenlaisia rauhallisia ja turhia temppuja naksuttimella. Liz oppi viikossa kääntämään päänsä vasemmalle, koskettamaan peukkuani, riisumaan lippiksen pois mun päästä ja hieman vaiheeseen jäi roskien kerääminen roskakoriin. Loppuviikosta kun tassu oli jo parempi, treenattiin myös "ylä femmaa". Tassunhan Toni oli jo opettanut Lizille, joten tästä ei ollut pitkä matka "high five":iin. Mutta Liz oli vain tottunut antamaan vasempaa tassua, joten sillä meinasi mennä hermot kun en palkannutkaan enää vas. tassusta (se siitä rauhallistesta aktivoinittempusta). Loppujen lopuksi se kuitenkin sohi pikkaisen myös oikealla tassulla, jolloin pystyin vihdoin naksauttamaan. Mä en kuitenkaan ole mikään nopea ja kokenut naksuttelija ja Liz kun on niin nopea, ehti se aina jotenkin antamaan heti perään myös sen vasemman tassun naksun kohdalla. Tulos: Liz antaa nyt ylä femman molemmilla tassuilla, samaan aikaan ;). On se kyllä hauska eläin!

Liz on ollut nyt viikonlopun yli mökillä Lyydin ja vanhempieni kanssa, kun sekä Tonilla että mulla ollut menoa. Hyvin on kuulemma mennyt ja ihan turhaan oon ollut huolissani :). Alkaa vain jo olla hieman ikävä tuota teinimonsteria, vaikka pari päivää ollut vasta poissa. Mutta huomenna Liz siis palaa kotiin ja toivottavasti päästään taas normaalisti treenaamaan!

Verijälkeä

Mun pikku jäljestäjät selvityivät hienosti verijäljestä :)! Tein Lizille aika pitkän jäljen, tai pidemmän mitän aloittelijalle kai yleensä tehdään (ehkä noin 100m). Osaksi siksi että oli NIIN kiinnostunut veren hajusta, kun näytin avattua pulloa ja osaksi koska oli niin ärsyttävän aktiivinen koko ajan että ajattelin pidemmän jäljen hieman rauhoittavan tuota ;). Liz sai sitten jäljestää jäljen ihan tuoreeltaan. Seistiin lähdössä ainakin puoli minuuttia, kun Liz haisteli ja haisteli pientä verilätäkköä (sieni kastellaan lähdössä). En hoputtanut sitä, koska muistelin Lyydin treeneistä että nuoret ja kokemattomat koirat yleensä pelkäävät ekoilla kerroilla. Liz lähti kuitenkin oma-aloitteisesti matkaan, ehkä hieman varovasti mutta päättäväisesti. Ainoa mikä paljasti epävarmuuden oli että Liz kerran säpsähti kun astuin oksan päälle, joka räsähti. Mutta muuten jäljesti oikein rohkeasti mun edessä, viiden metrin päässä. Pari pientä hukkaa tuli, mutta Liz löysi hienosti jäljen uudelleen. Ei edes pysähtynyt syömään hirven p***kaa! Taisi Liz tykätä verijäljestä :). Tuli kieli pitkällä pois metsästä.

Lyydi sai jäljestää noin tunnin vanhaa jälkeä. Tarkoitus oli kyllä antaa jäljen vanheta kauemmin, mutta tummuvat pilvet pakottivat suunnitelman muutokseen. En halunnut tehdä liian vaikeata treeniä Lyydille. Eihän se ole tehnyt kuin ehkä 10 jälkeä elämässään.
Lyydin jäljestys oli hieman erilaista menoa. Itseasiassa luulen että se tajusi jo ajemmin kun näytin Lizille veripulloa, että mihin se pääsee tänään :). Lyydi siis lähti hirevätä vauhtia jo mökin ovelta (jättäen Lizin haukkumaan eteiseen) ja laitoinkin sen hihnaan ettei ryntäilisi turhaan. Jäljen alku lähti hyvin, vaikka vauhdikkaasti, mutta yhtäkkiä Lyydi nosti sekä pään että hännän pystyyn ja jäljesti enemmän ilmavainulla. Hännän asento ja sen liikkumistyyli kertoi myös että Lyydi selvästi odotti jonkun/jonkin tulevan kohta meitä vastaan. Ei se kuitenkaan pelännyt ollenkaan! No, kaksi hukkaahan siitä tuli ja jouduin näyttämään jäljen uudestaan. Toisen hukan jälkeen jäljesti oikein hienosti loppuun asti. Maaliin päästyä Lyydi oli sen näköinen että olisi voinut jäljestää vielä toisen samanlaisen jäljen :). No, katsotaan ehtisikö/jaksaisko sitä tehdä vielä toiset jäljet tytöille...

Mökillä

Koirat peuhaavat koko ajan, kunnes väsähtävät - huilaavat viisi minuuttia - ja Liz jo pyytää (komentaa) Lyydiä uuteen leikkiin. Lyydi on onneksi ollut aika leikkisällä tuulella, joten meidän ei ole tarvinnut Liziä viihdyttä :). Kahdet pissatkin on jo tullut sisälle... Ei toi tytsy vain osaa pyytää ulos vieraissa paikoissa :/

Nyt lähdetään veneilemään koirien kanssa ja illemmalla ajattelin tehdä verijäljet molemmille koirille. Löysin nimittäin Heinolan citymarketista naudan verta! Saas nähdä mitä Liz tykkää MEJÄstä :).

Kesäloma....

3 viikkoa kesälomaa. Katsotaan jatkuuko yhtä laiska päivitys ;). Nyt ollaan viikko mökillä sekä Lizin että Lyydin kaa. Kaikki mahdolliset treenikamppeet on mukana :)!

Niin...ja seuraamista treenattu edelleen päivittäin, vaikkei yhteitreeneissä ollakaan oltu ainakaan pariin viikkoon (tai eka kerta eilen Susanin ja Ruut'n kaa).

NAUTTIKAA KESÄSTÄ!

Merkkiä ja tunaria

Perjantaina käytiin Heurekan nurtsilla treenaamassa Johannan, Maijan ja Mirjan kaa ja samalla porukalla taas tänään Espoossa. Perjantaina näytin Lizin merkki-ongelman, eli likka menee helposti maahan merkin takana jos en heti palkkaa. Eli en ole voinut treenata kestoa ja malttia. Ongelmaan näytti kuitenkin olevan helppo ratkaisu: lelu piiloon, niin ei kyttäys iske päälle ja suullinen kehu, niin likka tietää tekevänsä oikein eikä yritä tarjota jotain muuta toimintoa. Kotona treenattiin tätä sitten lisää viikonlopun yli ja tänään satiinkin muutama onnistunut suoritus, yhden aika karseen jälkeen ;). Kunhan vain itse osaisin pysyä rauhallisena niin kaikki sujuisi huomattavasti paremmin. Se vain ei aina ole niin helppoa bc:n kanssa ;).

Tunnistusnoudossa kokeiltiinkin ihan uutta juttua perjantaina. Johanna ylipuhui mut (olipas vaikeata) kokeilemaan oman kapulan etsimistä niin, että väärät kapulatkin otettaisi mukaan mutta unohdettaisi namit niiden joukossa. Väärien kasa olisi tietty reilusti kauempana ja oma piilotettaisiin edelleen ruohikkoon. Mutta tämä ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Ensinäkin Liziä ei kiinnostanut tarpeeksi oman etsiminen, halusi vain väärien luokse. Kun niistä ei herunut palkkaa, loppui mielenkiinto aika nopsaa. Omien analyysien mukaan huono vire johtui 1) tunari oli viimeisenä liikkeenä (väsy) ja 2) olen aina palkannut tässä vain namilla ettei hosuisi --> vetoleikkien jälkeen nami ei oikein toimi. Eli tästä eteenpäin aion kyllä palkata lelullakin, jos en tee tunaria ekana liikkeenä tai Liz on muutan vain hieman normaalia rauhallisempi! Tein viikonlopuna aikana muutaman samanlaisen tunaritreenin, paitsi että väärien kasa oli vielä kauempana. Hetsasin myös Liziä kapulan piilotusvaiheessa ja se vaikuttikin paljon työskentelymotivaatioon! Kerran pääsi maistelemaan yhtä väärää kapulaa, mutta kun en huomionut tätä mitenkään, sylki Liz sen aika nopeasti suusta ja jatkoi oman etsimistä kunnes se löytyi. Monesti kauhistellaan jos koira alkuvaiheessa pääsee nostelemaan vääriä kapuloita (minä kuulun myös niiden joukkoon), mutta Lizille tämä taisi olla aika hyvä juttu. Nimittäin kun otin heti uudestaan, sattui jotain ihmeellistä... Liz lähti kovaa vauhtia siihen suuntaan mihin näki mun piilottavan oikean kapulan. Se ei kuitenkaan löytänyt heti kapulaa, koska juoksi liian kauas. Yhtäkkiä se bongasi väärien kasan, juoksi niitä kohti ja oli just kumartumassa niiden ylle, kun se vilkaisi mua sivusilmällä ja kääntyi samantien pois ja lähti etsimään oikeata kapulaa ruohikosta. Voi että mamma oli ylpeä pikku otuksestaan kun se toi oikean kapulan ja riemulla ei ollut rajoja!!! :) Tänään en kuitenkaan uskaltanut ottaa vaikeata tunarijuttua vieraassa ympäristössä, joten piilotin vain taas oman. Palkaksi sai lelun ja nyt oli motovaatio kohdallaan! Jatkamme siis toistaiseksi näin, eli vaikeampia treenejä vain kotona.

Seuraamistreenitkin ovat menneet eteenpäin. Liz jaksaa jo pitää kontaktia hieman häirittynäkin ja muutama askel eteenkin päin jo onnistuu ilman namia nenän edessä. Jee! Lelu kainalossa täytyy kuitenkin ehkä unohtaa, sillä Lizistä tulee silloin aika kyttäävää ja seuraa tosi matalana. Onneksi suoristui kun laitoin lelun taskuun.

Ja kaukokäskytkin menevät näillä näkymin uusiksi. Eli opetan Lizin varmaan takenemaan. Alustavasti olin ajatellut opettaa takajalat paikalleen, mutta se onkin hieman vaikeampi juttu tuollaiselle elohiirelle. Rauhalliselle kultsulle nuo kinkkiset tekniset jutut on paljon helpompi opettaa, mutta ekalle bc:lle...

Mökkeilyä ja tyttöjen puuhia

Kaikkea mahdollista ollaan taas puuhailtu molempien tyttöjen kanssa. Liz ja minä käytiin ensimmäisissä (kunnon) haku treeneissä etsimässä ukkoja metsästä. Liz suoriutui loistavasti ja oli NIIN onnessaan löytäessään maalimiehiä. Emäntää vain hieman jännitti alussa, että kaikki muurahaiset ja muut ötökät hyökkäisi kimppuun (kun itse jouduin piiloutumaan erilaisiin koloihin).

Liz pääsi myös noin viikko sitten mukaan Lyydin agility-treeneihin, lähinnä katselemaan mutta toki pääsi sujahtamaan muutamaan putkeen lopuksi (Wroooooom!). Tehtiin Lyydille ja Lindalle motivaatiotreeniä, eli lyhyitä ja vauhdikkaita pätkiä. Nämä kaksi kun tekevät harvoin virheitä radalla, mutta vauhti hieman uupuu. Treenit olivat oikein onnistuneet! Täytyis vain useamminkin malttaa pitää treenit lyhyinä Lyydille.

Itse olen treenannut molemmilla myös Tokoa, Lizillä tietty enemmän kun asustelee saman katon alla :). Ollaan myös skarpattu seuraamisen kanssa ja treenattu perusasentoa ja askelsiirtymisiä joka päivä sisällä!! Sisällä siksi, että haluan treenata tätä namin kanssa ja ulkona on aina riskinä että jokin lintu/roska/ihminen ym. saa Lizin keskittymisen herpaantumaan.

Viikonloppu meni sitten mökkeillessä ja koirien peuhatessa. Niistä onkin hiljalleen tulleet tosi hyvät ystävät! Myös Lyydi oli monesti pyytämässä Liziä leikkimään tai elvisteli lelu suussa sen nokan edessä ;)

Niin kova vauhti päällä ettei tytöistä saa tarkkaa kuvaa leikkiessä.

Ilma ei ollut paras mahdollinen; kylmä, pilvinen ja hieman sateinen. Ei se kuitenkaan ulkona olemista estänyt!

Pentu se vain jaksaa ja jaksaa. Lyydi istahti viereeni hieman rauhoittumaan ja ihmettelemään maailman menoa.

Söpö yhteispose

Tässä vielä muutama kuva Lindan ja Lyydin motivaatio/vauhti-treeneistä agilityssä yhtenä hellepäivänä.

Ja vauhtia on :)

Hieman leikkimistä ja palkkausta