Lyydikin treenaa

Torstaina käytiin Lyydin kasvattajan luona hieman treenaamassa NOME juttuja (=noutajien metsästyskoe) ja myös näyttämässä Lizpettiä. Olen jo pari vuotta miettinyt keväällä järjestettäviä epäv. kokeita missä käytetään riistan sijasta dameja (=eräänlaisia patukoita), Lyydi kun ei oikein riistaa kanna. Tänä keväänä pääsi hieman unohtumaan nuo kokeet, mutta yksi olisi kuitenkin vielä tulossa. Ainut vain että kun otin järjestäjiin yhteyttä, sain selville että sääntöjä on muutettu ja vain alle 2-vuotiaat saavat osallitua :(. Voi kurjuus! Viime vuonna jouduin perumaan, kun juoksut alkoivat. Että semmoista... Ja Lyydin kun on saanut niin paljon noutointoa ja on niin kuuliainenkin vielä! Ja vielä kun mietin torstaisia treenejä harmittaa vielä enemmän! Teimme motivoitua eteenohjausta, muistiharjoituksia ja paljon erilaisia markkeerauksia, missä koira näkee heitot ja painaa mieleen tippumispaikat. Otimme myös kauhukseni paukku-noutoja, missä ammutaan aseella ennen kuin apuohjaaja heittää damin. Lyydihän oli hirveän ääniherkkä pienenä ja on edelleen jonkin verran paukkuarka. Päätimme kuitenkin kokeilla miten Lyydi reagoi kaukaa ammuttuun nallipyssyn ääneen. Kyllä jännitti! Ääni ei kuitenkaan ollut mikään kova ja Lyydikin heristi vain korviaan ja HEILUTTI HÄNTÄÄNSÄ! No minähän palkkasin siitä lelulla (namipussilla) pienen ihmettelyn jälkeen. Olin kyllä NIIN yllättynyt! Otimme heti uudestaan ja appari heitti damin heti ammuttua. Lyydi lähti tosi nopeasti perään, vaikka oli äsken ihan hengästynyt ja loppu. Taisimme ottaa kolme paukkunoutoa ja lopetimme siihen, ennen kuin Lyydi väsähtäisi ja into lopahtaisi. Olin kyllä niin ylpee tuosta otuksesta, en vain ampumisesta vaan koko treenistä. Minä vähän töpeksin käskyissä ja lähettelin vinoon/väärin ym, mutta Lyydillä oli motivaatio just kohdalla ja sinnikkäästi lähti uusien noutojen perään, vaikka hieman hengästytti. Eli kyllä olisi ollut tosi kiva päästä kokeilemaan epäv. kokeisiin :(!!


Ennen ja jälkeen Lyydin treenien pääsi Liz ihmettelemään taloa, pihaa sekä pariin kultsuun. Koko villiä neljän koiran laumaa ei viittitty päästää vapaaksi. Tosin ne kaksikin oli hieman liikaa, etenkin kun nuorempi oli "hieman" liian innokas. Nuorempi laitettiin takas aitaukseen ja Liz uskalsi tulla pikkasen haistelemaan. Mutta siihen se jäi, sillä sitten vain leikittiin Lyydin kaa. Sisällä Liz oli tosi reipas ja pussaili kaikki ihmiset moneen kertaa.


Liz on saanut sosialistua muihin koiriin myös tänään, sillä kävimme päivällä kaverini, hänen berninsä ja kahden hoitikoiran, norwichinterrierien kanssa metsälenkillä. Lizistä se oli tosi hauskaa, vaikka aluksi ihmettilikin niin pieniä koiria :). Metsässä vetivät kunnon rallia!



Ilalla tuli vielä vuoden ikäinen bokseri kylään, joka hieman pelotti Liziä. Se tuhisi ja puhisi niin pelottavasti ja oli vielä niin riehakaskin. Eli niistä ei ainakaan vielä tulleet ylimmät ystävät. Pikkuhiljaa!

15 vkoa ja kuulumisia

Hui! Pikkuinenhan on kohta jo 4kk! Myös pientä alkavaa mörkökautta on huomattavissa. "Pöh, pöh!". Liz näyttää olevan hieman epävarma etenkin hämärässä jolloin voi "pöhistä". Mutta en jaksa tästä nyt repiä ressiä. Aika reipashan tuo on edelleen! Täytyy vain jatkaa tutustumista vieraisiin ympäristöihin.

Yritin tossa mitata säkää ja se on jossain 40 ja 45 cm välissä :). Ts. Liz ei ollut oikein yhteistyhaluinen. Mutta aika koipeliini on jo, semmoinen pieni antilooppi :). Painoa on jo melkein 9½ kg. Iso tyttö!

Viime lauantaina oli vikat pentu/halli-treenit. Vain neljän kerran jälkeen Liz osaa jo hyvin keskittyä minuun ja mun kanssa tekemiseen. Asia, josta olen erityisen iloinen on että Liz myös leikkii (vetää/repii lelua) hyvin kanssani vieraassa paikassa. Vetolelu onkin ollut jo jonkin aikaa aina mukana lenkillä, joten nyt ollaan leikitty monta kertaa päivässä! Uutena projektina olisi nyt palloleikit, joka on vähän unohtunut (Ups!). Pallothan kerättiin aika nopeasti pois Lizin kotiuduttua, sillä se kyttäsi ja hiipi niitä kohti (=> ei hyvä juttu harrastuskoiralle). Nyt ollaankin Tonin ja Lizin kaa leikitty muutamana iltana 4 pallon kaa, vierittämällä niitä lattialla. Liz on alkanut tykkäämään tästä leikistä tosi paljon ja aika vikkelästi ja päättäväisesti jo juoksee niiden perään! Alakuvassa Liz jo odottaa seuraavaa palloa.

Eilen käytiin treenaamassa Susanin, Sailan ja uuden tuttavuuden Katin ja hänen kahden bortsun, Lyylin ja Lempin kanssa. Paikkana oli Järvenpään jäähallin parkkis ja häiriöitä aikas paljon! Autoja, ihmisiä, hölkkääjiä meni koko ajan ohi. Liz sai ensin tulla hieman tutustumaan paikkaan ja seurustelemaan, lähinnä ihmisten kanssa. Sitten laiton Lissun autoon, ettei aina treenaa ekana ja että oppisi myös odottamaan. Ja hienostihan se pikkuinen odotti! Ei ainakaan kuulunut mitään tai päätä näkynyt ikkunasta :).

Liz treenasi tällä kertaa luoksetuloa, sivulletuloa, seuraamista ja kosketusalustaa. Niin ja otettiinhan me hieman "kasia", eli pujottelua jalkojen välistä. Olen tätäkin temppua opettanut naksun avulla ja ihan kivasti sujui niinkin uus temppu häiriössä! Luoksetulossa Liz odotti kiltisti kutsua, eikä edes yrittänyt karata apuohjaajalta. Ei edes nytkähtänyt! Silti tuli niin kovaa kuin kintuistaan pääsi ja taisteli tulisesti rätillä. Sivulletulossa ei tarvii kuin laittaa käsi polven kohdalle, niin Liz jo kiepsauttaa pepun perusasentoon! Oho! Hieno likka! Myös kosketusalusta meni hienosti! Tästä on tullut ihan Lissun elvistely liike. Niin itsevarmana se jo sujahtaa läppäämään tassula alustaa ;). Seuraamista en ottanut kuin ihan pienen pätkän, sillä namia meni väärään kurkkuun ja alkoi yskittämään... :/

Olen kyllä erityisen ylpeä tuon koiruuden treeneistä; häiriötä kun oli oikeasti paljon ja silti keskittyi vain muhun!

"Mitäs sitten tehtäis!?"

Lyydi kylässä ja kasvukuvat

Tässä yksi ihana Susanin ottama kuva keskiviikolta. Loput kuvat ovat nähtävillä hänen omassa blogissaan http://bcruut.blogspot.com/

Copyright Susan Miiro

Torstaina Lyydi ja Linda tulivat taas leikittämään Lissua. Olimme ensin tunnin metsässä ja Liz ei meinannut jättää Lyydiä ollenkaan rauhaan. Koko ajan oli näykkimässä kyljestä ja komentamassa leikkimään. Liz on myös nykyään niin nopsa, ettei Lyydi pääse sitä juoksemalla karkuun! Kun tulimme sisälle ajattelin Lizin vähän rauhottuneen. Olihan se juossut niin paljon Lyydin perään. Joopa joo... Ehkä alla oleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.




Lyydi jaksoi kuitenkin leikkiä sisällä, vaikka ulkona olisi mielummin juossut rauhassa. Ne painivatkin aika kauan ja lopulta oli Liziä hieman rauhoiteltava, sillä Lyydi ei osaa kieltää pentuja (tai muita koiria), niin raukka oli hieman ahdingossa. Mutta meidän pieni duracell pupu se olis vain jaksanut ja jaksanut...

Kaiken huippu oli kuitenkin kun Lyydi lähti kotiin. Olimme jo Tonin kanssa varautuneet rauhalliseen telkkari iltaan, mutta Liz oli eri mieltä. Se itki varmaan puoli tuntia leikkikaverin perään ja käveli ympäri asuntoa. Lopuksi turhautuminen muuttui hirveiksi hepuleiksi, jolloin ensin lelut ja sitten huonekalut saivat kyytiä. En jaksanut enää katsoa showta ja Liz laitettiin häkkiin rauhoittumaan. Se kun rauhoittuu niin hyvin siellä. No, ei rauhoittunut tällä kertaa! Ekat 15 min se haukkui (sori naapurit) ja jatkoi sitten puolen tunnin itku-konsertilla. Huoh! Kello oli jo kymmenen illalla, kun vihdoin pystyin ottamaan Lizin häkistä. Että semmoinen rauhallinen ilta meillä oli torstaina.

Vielä viikon kasvukuvat kehiin. Ja paino oli keskiviikkona 8,7kg, nyt en ole punninnut.

14 vkoa ja kaikkee...

Tänään siis takana 14 vkoa huisin hauskaa Lizin elämää! Ja niin ihanan ilmavat korvat ovat taas muuttuneet raskaammiksi :(. Kuten kuvasta näkyy on oikea korva ihan lurppa. Ja minä kun luulin että tuo pystykorvaisuus on jotenkin vahvasti periytyvää! MEITÄ ON HUIJATTU!! :D No vitsi, vitsi. Yhtä rakas ja söpöhän tuo on. Ei se mua niin paljon häiritse että jaksaisin alkaa korvia teippaamaan.

Nyt ollaankin ehditty tekemään niin paljon kaikkea viikon aikana, etten jaksa kaikkea ihan perusteellisesti kertoa. Viime lauantaina meillä oli taas pentutottikset ja tällä kertaa kaikki etelän pennut (3 kpl) oli paikalla. Noppa-siskoa ei oltukaan nähty pitkään aikaan, mutta silti sen tunnisti vielä. Niin tuuhea turkki ja samanlainen pörröpää kuin pikku-pikku-pentuna :). Noppa näyttäisi myös olevan vielä enemmän ihmisrakas kuin Liz, vaikken arvannut että se olisi mahdollista! Ehkä oikea termi olisi ihmisHULLU :). Ja niin vikkelä kintuistaan ja utelias ja pelkäämätön. Eli melkein täydellinen pentu (Lizhän on se IHAN täydellinen :) )! No, kyllähän tää koko pentue on ollut aikas hieno...vai mitä!?

Mutta niihin treeneihin. Liz sai luvan aloittaa vaikka saavuin taas melkein myöhässä, sillä muut pennut olivat vielä pahemmin myöhässä. Mutta jotekin sai tällä kertaa koottua itseni kaikessa kiireessä ja onnistuin aloittamaan reenit paljon rennommin kuin viime viikolla. Otettiin hieman sivulletuloa, kontaktia, imuttamista (namiseuraamista), luoksetuloa ja kapulan nostoa. Kaikki ihan ok (tai siis lisää treeniä ja jatketaan samaan malliin) paitsi kapulan nostot. Ensinäkin sitä EI saa kuulemma treenata tunnistusnoutokapulalla ("Aha!?" *nolotus*), ettei koira myöhemmin sähellä tunnistusnoudossa. "Tunnarissa" koiran on siis tarkoitus etsiä omistajan hajuinen pieni 10 cm kapula viiden samanlaisen joukosta. Saimme sitten lainaksi Ankin kevyeen noutokapulan, että voisimme näyttää mitä ja miten olemme treenanneet. Noh...se kapula olikin kivempi kuin namit, joten jätimme sen treenin siihen. Taistelemista ja irrottamista voidaan treenata sitten kotona. Nyt meillä onkin sitten oma pieni noutokapula, joka ei haise yhtä hyvälle kuin Ankin ;). Ehkä saamme sitten ens kerralla näyttä kapulan nostoa ja saada näin lisävinkkejä treeneihin.

Lopuksi kattelin vielä kun isot koirat treenasivat. Paikalla oli siis myös Lizin ihanat vanhemmat, Gem ja Nisse.

Gem seuraa. Periyttänyt hullun-hauskan kippurahäntänsä tyttärelleen ;)

Tässä vielä istuma kuvat molemmista, surkeine ilmeineen ;)

...ensin Gem (karvaton pitkäkarvainen bordercollie :D )

...ja pappa Nisse.

Lissua on suuresti ihmetyttänyt jäiden lähteminen. Veteen se ei kuitenkaan mene. Sitähän kauhistuttaa jo vesilammikot jalkakäytävillä! Hirveän utelias se kuitenkin on ja kurkottelee ja venyttää pientä kaulaansa haistellakseen juuri puroja. Joku päivä se vielä tippuu...

Ollaan myös tavattu tokon merkeissä Susania ja Ruutia kahteen otteeseen tällä viikolla: ensin eilen ja vielä tänään. Tänään joukon jatkeeksi liittyi vielä Saila ja Saaga. Liz teki pienet tokottelut molempina päivinä ja oli varsin hieno, tosin ihmisiä ja koiria kulki paljon ohi, mikä hieman vaikeutti keskittymistä. Myös Saagan ja Ruutin haukahdukset saivat keskittymisen herpaantumaan (mut hyvä että on häiriötä!). Juuri noiden häiriöiden takia, otin tänään ekstra helpot ja lyhyet tokottelut. Aloitin ja lopetin vauhtiluoksetulolla ja väliin hieman kontaktia ja kapulan nostoa, joka ei tänään taas onnistunut ulkona, eilen kylläkin. Tänään oli muutenkin haastavampaa saada Liz unohtamaan ympäristönsä, joten leikitinkin sitä paljon. Se menikin tosi hyvin! Susan toi Lizille hyvät mokkakangaspalat, joilla oli hyvä repiä. Kiitti paljon! Lizistä ne oli hurjan kivat!!

Niin, ja ne kasvukuvat tulevat myöhemmin, kun tarviin apurin kuvien ottamiseen.

13 vkoa ja Lyydin kaa lenkillä

Tänään Liz täyttää 13 vkoa. Perinteiset kasvukuvat alla. Puntari näytti 8,1 kg, eli reilu puoli kiloa tullut lisää viime viikosta. Yritin (huom. YRITIN!) mitata myös säkää ja se noin 40-41cm...ehkä :).





Lyydi ja Linda (pikkusiskoni) tulivat tänään käväsemään. Oltiin ensin yli tunti ulkona, metsässä, missä tytöt saivat juosta vapaana. Liz kyttäsi koko ajan Lyydin touhuja ja juoksikikn aluksi paljon sen ympäri räksyttäen (plääh!). Lopetti onneksi jossain vaiheessa! Oli hauska seurata miten Lizin oli pakko seurata Lyydiä joka koloon, kuoppaan ja paikkaan sekä haistella kaikki samat jutut :).

Lyydi sai myös tehdä pienet seuruu-treenit lenkillä, Lizin suureksi harmiksi. Neiti oli oikein innoissaan ja piti loistavasti kontaktia!! Tein 4-5 lyhyttä toistoa, ettei vain motovaatio ja siten kontakti lopahtaisi. Ei lopahtanut :)! Hyvä, hyvä! Lopuksi vielä kaukokäskyt (=istu-maahan-seiso käskytyksiä etäältä), jotka hieman hitaat, mutta hyvällä tekniikalla. Täytyis varmaan tehdä jonkin näköinen suunnitelma Lyydin toko-tavoitteita varten...

Kun tulimme sisään, pistivät likat leikiksi (Lyydi olisi kyllä ensin voinut syödä Lizin ruoan, joka oli turpoamassa keittiön pöydällä). Ihm kyllä, myös Lyydi leikki mielellään!!! Eivät onneksi ruvenneet juoksemaan ympäri kämppää, vaan painivat ja näykkivät toisiaan maaten. Ei kauaakaan kun Lizin pää ja puol vartaloa oli ihan kuolassa :).

Alla oleva kuva näyttää hurjemmalta kuin itse tilanne oikeasti oli. Lyydi se vain ravisteli itseään :)

"Anna lisää namia!"

Nyt Liz nukkuu oikein tyytväisenä kivan illan jälkeen. Täytyykin pyyttä leikkitätiä useammin kylään, sillä Lizillä on ollut aikamoisia hepuleita viime aikoina iltasin.

Hakuilua

Ettei aika vain kävisi pitkäksi, sovin myös sunnuntaiksi heman ohjelmaa :). Lähdimme siis hakuilemaan Korson (vai Maantiekylän?) metsiin. Mukana oli myös Anki&Nisse, Mirja&Hugo-veli sekä Ankin ystävä Irmeli&Sirrac (saksanpaimenkoira). Pentujen kanssa teimme helppoja hakuja (tuuliharjoituksia). Yksi meistä meni aina kerralla piiloon ja pennut saivat itse hiffata että joku kököttää kuusen juurella. Niitä ei siis millain tavalla ohjattu, vaan olimme kuin ihan tavallisella metsälenkillä. No, Hugoahan ei hämätty, vain se tajusi aika nopeasti että täällähän on ihania ukkoja metsässä, ja jakelevat vielä namejakin ;)! Hugelin nenä on siis avattu!

Liz teki heti Hugon perään ja sille tehtiin 3 "hakua" (=metsälenkkiä :) ). Se oli ihan yhtä innoissaan kuin veljensäkin ukoista, mutta kaksi ekaa löytyi vasta kun olimme kävelleet ihan lähelle. Kolmas yritys olikin jo ihan erillainen... Ukko oli piilossa ehkä 10 m polusta, jossa me seisottiin ja yritettiin selvittää eka tuulen suunta, että Lizillä olisi mahdollisuus saada haju. Siinä me sitten hönkäiltiin ylöspäin ja yritettiin nähdä minne päin "hönkäyspilvet" leijailivat, kun Liz jo lähti täyttä laukkaa kohti metsää :). Ja Ankihan sieltä löytyi! Olin kyllä niin hämmästynyt etten heti muistanut mitä mun piti tehdä (lähteä perään, kun ukko löytyy). Eli näköjään se Lizkin on hieman avannut nenänsä ukkoja varten! Siis loistava likka!

Pentujen jälkeen oli vielä isojen koirien, eli Nissen ja Sirracin vuoro. Oli kyllä tosi hauska ja erialinen kokemus tällaiselle aloittelijalle! Etenkin Sirracille maalimiehenä oleminen oli aika jännää, se on nimittäin suht. iso sakemanni ja vielä uros! Ja se voima! Oli aikas erilainen kokemus palkata tuommoinen koira ja leikkiä vetoleikkiä sen kanssa :).

Yli kahden tunnin hakutreenien jälkeen tein vielä lyhyen lenkin Lizin kanssa metsään ja olin ihan varma että Liz olisi rätti väsynyt kun päästään kotiin. Ja pyh! Se veti semmoista rallia ja tappoi kauhealla mörinällä leluja. Huoh! Mamma kun olisi halunut ihan hetken hengähtää... Olihan Liz toisaalta ladannut pattereita autossa jonkin verran, sen treenit kun kesti sen 15-20 min ja lopun ajan oleili autossa. Ainakin osaa rentoutua yksin autossa!

Kiitokset koko porukalle erittäin kivoista treeneistä!

Reeniä Vantaanpuistossa

Kerrotaanpas nyt vielä illan tapahtumisista, kun ei kerran väsytä.

Oltiin siis treenaamassa Johannan, Maijan ja pariin muun kanssa sisähallissa. Paikalla oli myös Lizin veli Hugo. Liz sai aloittaa ja keskittyi taas tosi hyvin! Oma keskittyminen olikin hieman heikompaa. Tuntui että mokailin koko ajan esim. kehuin liian aikaisin luoksetulossa, leikkiminen tuntui tosi luonnottomalta ja vaikealta; en vain yksinkertaisesti osanut tänään saalispalkata (=vetää lelua pitkin maata, niin että Liz kiinnostuisi; imitoida saaliseläintä). Huomasin myös jossain vaiheessa kehuvani Liziä kuten Lyydiä: taputtamalla käsiä, hyppimällä edes takas ja kimittämällä. Lyydi rakastaa tätä ja on aivan innoissaan, koska se tietää että nyt se onnistui (ja tietty namia on tulossa) mutta Liz-raukka taisi olla hieman hämillään. Ei ainakaan innostunut. Otinkin lelun äkkiä esille ja Liz näytti unohtavan mamman kömmähdyksen ja hyökkäsi leluun kiinni.

Pienistä kömmähdyksistä huolimatta, treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, sillä Liz oli taas iloinen oma itsensä ja keskittyi vain muhun...ja tietty makkaroihin ;). Se teki taas parhaansa ja olen siitä tosi ylpee! Seuraaminen oli kuulemma jo parempaa ja Liz on jo tajunut että kun liike pysähtyy täytyy sen istua (mitä en ollut huomannut aikaisemmin). Hieno Likka!! Hyvänä vinkkinä saatin myös tehdä yhden askeleen seuraamista käsi hieman ylempänä ja pidemmässä seuraamisessa auttaa hieman enemmän, eli namikäsi Lizin suun korkeudella. Täytyypi muistaa!

Luoksetulossa Liz taas hieman piippasi jätössä (apuohjaaja piti kiinni pannasta) ja palasinkin aluksi pari kertaa syöttämään namia kun hiljeni. Tästä mulle kuitenkin huomautettiin, ettei kannata huolestua ja tämä harjoitus ei välttämättä ole vielä ajankohtainen. Pentu kun ei piippaa samasta syystä kuin aikuinen. Ehkä Liz tosiaan oli hieman hermostunut kun lähdin pois sen luota, eikä se pystynyt seuraamaan mua. En tiedä...

Kokeilin myös kosketusalustaa hallissa ja hienosti meni! Kyllä se vain on taitava :). Nyt täytyis vielä oppia pysymään siellä alustalla, eikä vain käydä koskettamassa sitä. Eli paljon taas lisää mietittävää ja treenattavaa! Maija ja Pia antoi myös ohjeita ja vinkkejä leikkimiseen. Kiitos niistä!! Ehkä se mammakin joskus oppii :)

Ja terkkuja vielä anopille ja muillekin ei-toko-ihmisille, jotka uskollisesti lukevat tätä blogia säännöllisesti! Toivottavasti teksti oli hieman ymmärrettävämpää tällä kertaa :)