Aaamupäivällä kävimme kaverini ja Fanny-bernin kanssa läheisellä pellolla kävelemässä, tai koirathan juoksivat :). Muutama tunti myöhemmin treffasimme Johannan, Mirjan ja tietty Gemin ja veli Hugon Malminkartanossa ja hieman epäilytti miten kauan Liz jaksaisi. Noh...jaksoi ERITTÄIN hyvin! Kameraa ei ollut mukana, mutta eiköhän jokunen niistä Johannan 200 ottamasta kuvasta onnistunut ;). Taas Liz sai peuhata ja vähän ärhennellä veikan kanssa, kun me ihmiset vaihdeltiin kuulumisia. Käytin tietenkin tilanteen hyväksi ja kyselin kaikkea mahdollista :). Uutena bc:n omistajana sitä tuntee välillä itsensä täysin urpoksi; ihan kuin olisi taas keltanokka näissä koirahommissa eikä tiedä mistään mitään! En haluaisi "pilata" tätä mahtavaa, ihanaa pentua. Enkä nyt (edellenkään) puhu titteleistä ja menestyksestä, vaan perus ominaisuuksista jotka vaikuttavat koulutettavuuteen. Toki koulutettavuus koostuu paljolti geeneistä, mutta minun mielestä siihen vaikuttaa myös paljon pentuajan kokemukset ja pohjatyö. Esim. leikkimisen merkityksen olen saanut huomata Lyydin kanssa. Koira joka ei syty kunnolla saalis- tai vetoleikistä, vaan on enemmänkin nami-motivoitavissa, on vaikeampi kouluttaa vauhdikkaisiin tehtäviin. Tänään otin sitten Johannan ja Mirjan kanssa puheeksi Liz'n leikkimisen. Tyttö ei nimittäin oikein leiki kanssani ulkona ja olen näin ollen käyttänyt namia ulkona (esim. luoksetulon palkkauksessa, ihmisten ohituksessa). Mutenkin Liz enemmän kanniskelee leluja kotona ja pureskelee niitä, kuin toisi niitä minulle vedettäväksi (no, tämä nyt taitaa olla normaalia pennun käyttäytymistä, ettei ihanaa arretta vain vietäisi pois). Liz ei myöskään vielä ole "syttynyt" kunnolla vetoleikkeihin, vaan vetää hieman löysästi (omasta mielestäni, Toni ei allekirjoita tätä). Ja juu, ollaan joka päivä leikitty sisällä ja olen antanut Lizzun voittaa helposti ja kyllähän se leikkiikin. Ei vain niin tosissaan. Ja sitten Johanna todisti nämä sanat täysin vääräksi tänään... :). Minulla oli yksi Lizzun lempi vetoleluista (sukka) mukanani ja Johannan ei tarvinnut kuin vähän juosta karkuun, heiluttaa sukkaa ja Liz tarrasi sukasta kiinni ja taisteli hienosti niinkin pieneksi! Seurasin touhua hämmästyneenä, nolona ja ylpeänä (Lizzusta)...
Nyt illalla olenkin halunut kokeilla lekkimistä, ainoa vain että Liz on niin väsynyt :). Se on nukkunut tunnin pätkissä klo 16.30 ja 21 välillä, heräillyt hieman seurustellaakseen, mutta leikkiminen (lelujen pureskelu) on ollut hyvin pientä eikä riehumista ole ollut ollenkaan! Yhteisleikit siirrettävä siis huomiseen. Olemmekin kuunnelleet hyvää muusiikkia ja viettäneet oikean "musimusi"-illan kahdestaan :). Ja selkä hajoo, kun olen maannut lattialla niin kauan...
Ai niin, tehtiinhän me pieni paikallaoloharjoitus istuen. Kävelin muutaman askeleen taaksepäin ja palasin heti palkkaamaan. Tein saman sivuille ja hyvin meni :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti